Tietoisuustaitoja voi harjoitella luovasti valokuvaamisen ja sanataiteen avulla:
Repullinen osaamista kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen
Kulttuurihyvinvointia toteutetaan monissa hyvin erilaisissa ympäristöissä ja organisaatioissa. Tarkastelin kirjoituksessani Helsingin Annantalolla tehtyä kehityshanketta, jossa osallistujina olivat erityisen tuen lapsia. Luin myös Lempäälässä sijaitsevasta vanhusten palveluyksikön toiminnasta toteuttaa kulttuurihyvinvointia, lisäksi tutustuin vielä Vamoksen hankkeeseen, jonka kohderyhmää olivat nuoret ja nuoret aikuiset. Tässäkin otannassa huomaa, että kulttuurihyvinvointia toteuttavat monet ammattiryhmät erilaisissa konteksteissa ja osallistujat ovat kaikenikäisiä. Teksteissä tuotiin esille osallisuuden merkitys ja ohjaajan ammattitaito intervention onnistumiselle. Toisaalta terveydenalan ammattilaisella on näkemys osallistujien mahdollisista rajoitteista. 
Ohjaajan ammattitaito 
Ammattilaisen ohjaamassa luovassa ryhmätoiminnassa voidaan käyttää laajasti eri metodeja, kuten musiikkia, kuvataiteita, sanataidetta, kehollista ilmaisua, draamaa, luonto- ympäristöjä. Ryhmänohjaajalla on suuri merkitys siinä, miten taidelähtöiset interventiot onnistuvat tuottamaan hyvinvointia osallistujille. Tärkeimpiä taitoja ovat kuuntelun ja läsnäolon taidot ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan sekä hyväksyä erilaisia osallistumisen tapoja. Toiminnan alkaessa on tärkeää, että onnistutaan luomaan turvallinen tila, jossa jokaisella osallistujalla on tunne hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään. Ohjaajan taidot näkyvät siinä, miten hän on tilanteessa läsnä, kuinka hän puhuu tai ilmehtii osallistujille ja miten hän pystyy huomioimaan erilaiset persoonat ryhmässä. 
Jokaisella ohjaajalla on “repussaan” oma elämänkokemus, persoonallisuus ja ydinosaaminen sekä koulutustaustat. Ajattelen, että ryhmän ohjaajan on osattava tehdä toimiva paketti niistä aineksista, joita hänen repustaan löytyy ja käyttää niitä luovasti. Mikäli moniammatilliseen yhteistyöhön on mahdollisuus, on ohjaajien ammattitaitoa antaa tilaa toisen työlle ja kunnioittaa itselleen toisenlaista työskentelytapaa. Avoin mieli oppii myös uutta ja oman boxin ulkopuolelta on mahdollista ammentaa taitoja, toimintatapoja ja ideoita omaan reppuun talteen tulevaisuuden projekteihin. 
Olen itse havainnut, että suunnittelun ja ennakoimisen taidot auttavat ohjaustyön onnistumisessa, samoin myös joustavuus sekä kyky muuttaa lennosta suunnitelmaa, jos näyttää siltä, että ennakkoon suunniteltu ei näytä toimivan. Tämä vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntemusta sekä usein pitkää kokemusta ohjaamisesta. 
Moniammatillinen yhteistyö lisää repun sisältöä 
Kulttuurihyvinvoinnin saavutettavuus kaikille iästä ja taustoista riippumatta mahdollistuu moniammatillista yhteistyötä hyödyntämällä. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- / terveysalan ammattilaisen ja kulttuuri- / taiteen ammattilaisen välillä lisää erilaisten näkökulmien huomioonottamista. Terveydenalan ammattilaisella on tieto esimerkiksi toimintakyvyn rajoitteiden huomioon ottamisesta jo toimintaa suunniteltaessa. Tällainen asiantuntemus on hyödyksi varsinkin erityisryhmien toiminnan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Anantalolla oli käytössä sosiaaliset kuvatarinat ja aistiherkkyyksiin oli löydetty hyviä ratkaisuja. Taidekasvattajan työparina oli neuropsykiatrisiin häiriöihin erikoistunut toimintaterapeutti. 
Haastavissa elämäntilanteissa olevien nuorten osallistamisessa ja kuntouttamisessa on käytetty luovia menetelmiä. Esimerkiksi Vamoksen hankkeessa käytettiin teatteriyhteistyötä nuorten tukemiseen. Näyttelijä - nuori -työpari tekivät erilaisia draamaharjoituksia selvittämään tunteita ja kehon tuntemuksia. Näyttelijä oli nuoren rinnalla kulkija ja tunteiden tulkitsija. Mielestäni tämänkaltaiset yhteistyömenetelmät ovat valtava rikkaus. Taiteilijalta se vaatii sitoutumista ja herkkää kuuntelutaitoa myös sanattomiin viesteihin. 
Kulttuurin ja taiteen ottaminen osaksi toimintaa esimerkiksi palveluasumisyksiköissä luo positiivisuutta ja virkistää myös henkilökuntaa. Sosiaalialan henkilöstöltä se vaatii ennen kaikkea avointa mieltä oppia uutta. Organisaation johdossa olevilta toivotaan positiivista asennetta ja ymmärrystä kulttuurihyvinvoin- nin merkityksestä ihmisille. Kun johtoasemassa olevat ottavat kulttuurin hyvinvointivaikutukset tosissaan ja mahdollistavat siihen liittyvät interventiot organisaatiossa on henkilökunnalla mahdollista toteuttaa kulttuuri- ja taidetoimintaa asiakkailleen. 
Ikäihmisten ja vammaisten palveluyksiköiden henkilöstön osaaminen näkyy esimerkiksi siinä, miten he pystyvät kartoittamaan asiakkaiden toiveita. Tämä voi olla vaikeaa, jos asiakas ei puhu tai hänellä on muita kognitiivisia haasteita. Koska henkilökunnan yhteistyön merkitys on suuri asiakkaiden toiveiden selvittämisessä ja toimintaa suunniteltaessa, on selvää, että työtekijöiden yhteistyötaidot ovat keskiössä. 
Se millaista osaamista kulttuurihyvinvoinnin kentällä tarvitaan eri tehtävissä, merkittävin mielestäni on yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä. Yhteistyön sujuvuus tuli esille kaikissa aineistoissa useaan kertaan, eikä sitä voi mikään korvata. Luottamus ja erilaisten toimintatapojen hyväksyminen, sekä into oppia muilta, on avain myös kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen. Herkkyys olla läsnä sekä kyky tulkita sanattomiakin viestejä ja tunteita ovat arvokasta osaamista oli kyseessä sitten kulttuurin tai sosiaalialan toimija. Itse haluan täydentää omaa osaamisen reppuani yhteistyötaidoilla, innolla jatkuvaan oppimiseen, luottamuksella ja läsnäolon taidoilla. 
Lähteet: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137914/URN_ISBN_978-952-343-329-8.pdf https://taikusydan.turkuamk.fi/blogi/monialaisella-yhteistyolla-saavutettavampaa-taidekasvatusta/ https://taidetutka.fi/2019/vapaus-olla-mina-kotokampuksen-visiot-taiteen-ja-kulttuurin-tayteisesta-tulevaisuudesta/ Ärling, Mertsi; Lamminmäki, Riia (2022) s.60-70
Onko Suomen harrastamisen malli vastaus lasten laadukkaan taideharrastuksen saavutettavuuteen
Onko Suomen harrastamisen malli vastaus lasten laadukkaan taideharrastuksen saavutettavuuteen? Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus taiteen tekemiseen ja kokemiseen riippumatta asuinpaikasta tai perheen varallisuudesta. Valtio on sitoutunut kansainväliseen lasten oikeuksien sopimukseen, jolla taataan kaikille lapsille ja nuorille yhdenvertainen oikeus osallistua kulttuuritoimintaan ja taiteisiin. Myös lapsilla, joilla on erityisen tuen tarpeita, tulisi olla mahdollisuus osallistua taidetoimintaan omana itsenään ja matalalla kynnyksellä. 
Suomen harrastamisen malli toi matalankynnyksen harrastustoiminnan useimpien lasten saavutettavaksi koulupäivien jälkeen. Taidetoiminta on osa tätä konseptia. Suomen harrastamisen mallin ajatus on tarjota kaikille Suomen lapsille ainakin yksi maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen. Pilottikausi oli keväällä 2021 ja lukuvuonna 2022 - 23 jo 267 kuntaa oli mukana harrastamisen mallissa. Lasten ja nuorten taidetoimintaa tuottavat tahot ovat pääasiassa maksullisia ja vaikeasti saavutettavia, joko sijainnin tai ryhmien vähäisen määrän vuoksi. Harrastamisen Suomen malli tuo tähän ongelmaan hienon ratkaisun. Toteutuuko nyt siis lapsen oikeus laadukkaaseen ja taiteellisesti korkeatasoiseen lastenkulttuuriin? 
Suomen harrastamisen mallin tavoitteena tarjota kaikille toimintaa ei välttämättä toteudu erityisen tuen lapsille. Inklusiivisessa yhteiskunnassa palvelut luodaan kaikenlaisille toimijoille osallistujien tarpeet huomioiden. Tukea tarvitseva lapsi kaipaa rohkaisua ja positiivisen ilmapiirin taideharrastuksessa, jotta voisi ilmaista itseään harrastuksessa. Harrastaminen loppuu helposti, kun harrasteryhmässä ei ole tarjolla tarpeeksi tukea. On tärkeää, että ohjaaja saa tietää etukäteen, mikäli ryhmään tulee erityistä tukea tarvitseva lapsi. Ryhmässä tulisi olla myös tarpeellinen määrä ohjaajia. Tämä ei useinkaan toteudu, vaan ryhmää vetää yksi ohjaaja, jolla ei välttämättä ole tarvittavaa osaamista. Inkluusio ei toimi, ellei siihen saa oikeanlaista tukea. 
Suomen harrastamisen mallin kerhot eivät ole tavoitteellisia. Niiden toimintaa ei ohjaa mikään opetussuunnitelma. Toisaalta tämä on hyvin vapaata ja matalankynnyksen toimintaa, mutta johtaa helposti “pomppulinnaan”. Kouluilta ei välttämättä löydy toimintaan sopivia tiloja, eikä kerhon tarvikkeille tai keskeneräisille töille ole järjestetty säilytystiloja. Entä miltä kuulostaa musiikkikerho ilman soittimia? Tämänkaltaiset rakenteelliset ongelmat syövät korkealaatuisen taideopetuksen mahdollisuuksia ja heikentävät ohjaajien motivaatiota. 
Mikäli harrastamisen mallin kerhojen ei ole tarkoituskaan toteuttaa korkean tason kulttuurikasvatusta, vaan mahdollistaa pieni mukava toimintatunti koulun jälkeen, olisi tämä huomioitava rahaa jaettaessa. Nyt voi käydä niin, että yhdistyksiltä viedään lasten kulttuurin rahoitusta, koska katsotaan, että harrastamisen malli hoitaa homman. Tällainen kapea näkemys ei tuo taide- ja kulttuuriharrastusta kaikkien lasten saataville. Suomen harrastamisen mallin tarkoituksena onkin lähinnä antaa pieni maistiainen mahdollisesta harrastuksesta, jota pääsee matalalla kynnyksellä kokeilemaan. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, mutta entä jatko? Mikäli pieniltä toimijoilta, kuten monet yhdistykset, viedään rahoitusta, vaikeutuu myös lasten kulttuurin tuottaminen. Harrastamisen mallille tulisi saada suunnitelma jatkumosta. Olisi tärkeää, että lapsi innostuttuaan jostain tekemisestä, pääsisi etenemään siinä riippumatta perheen taustoista. Harrastamisen malli ei ratkaise tätä ongelmaa. 
Jotta tämä harrastamisen malli toteuttaisi jonain päivänä lupauksen kaikille lapsille mahdollisuuden taiteen tekemiseen, pitää rakenteissa tapahtua uudistuksia. Uusien koulurakennuksien suunnittelussa tulisi jo ottaa huomioon harrastetilat ja olemassa oleviin tiloihin pitää saada järkevät ratkaisut aikaiseksi toiminnan tukemiseen. Joskus ratkaisuksi voisi riittää pyörillä siirrettävä piirustuskärry / kaappi. Erityisen tuen lapset tulee ottaa huomioon, jotta myös heillä olisi mahdollisuus harrastukseen. Harrastamisen jatkolle tulisi antaa mahdollisuus. Taiteen ja kulttuurin toimijoita meillä Suomessa kyllä riittäisi, mutta resursseja on jaossa kovin vähän. 
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän selvityksessä on esitetty, että kyläkoulujen tai vastaavien rakenteiden asemaa paikalliskulttuurin ylläpitäjinä sekä uusiutumiskykyä ja sosiaalista toimintaa lisäävinä keskuksina tuetaan. Kyläkoulujen lakkautus tulee nähdä viimeisenä toimenpiteenä ja niiden asema paikalliskulttuurin tuntemuksen vahvistajana tunnustaa. Nämä vanhat kyläkoulut voitaisiin nähdä potentiaalisina kulttuuritaloina, jotka mahdollistaisivat moninaista kulttuuritoimintaa ja tarjoaisivat tiloja myös lasten kulttuurille. Monissa kunnissa vanhoja tiloja onneksi kunnostetaan kuntalaisten käyttöön, mutta ovatko ne / tulevatko olemaan tarjolla kulttuurin tuottajille sopivaan hintaan? 
Näkisin, että Suomen harrastamisen mallin rinnalle sallitaan vaihtoehtoja tukemalla lastenkulttuuria tekeviä yhdistyksiä. Yhdistykset tarvitsevat toimiakseen ennen kaikkea toimivia tiloja, joita kunnat voisivat tarjota maksuttomasti tai hyvin edullisesti lasten kulttuuria tuottaville tahoille. Harrasteseteli, jolla pääsee harrastamaan itselleen mieluista asiaa, olisi myös hyvä vaihtoehto, ja jolla yhdistyksiä voitaisiin tukea. Seteli voisi myös edesauttaa harrastamisen jatkamista. Useat yhdistykset ovat jo nyt mukana harrastamisen mallissa, mutta niiden toiminnan tukemista ei tulisi leikata samassa suhteessa kuin harrastamisen mallia nyt tuetaan. Nämä toimijat ovat niitä, jotka voivat antaa lapselle sen jatkoharrastuspaikan taiteen ja kulttuurin parissa. 
Mikäli lapsille halutaan aidosti tarjota korkealaatuista taidekasvatusta “pomppulinnojen” sijaan tulisi tilakysymykset ratkaista ja rahoituksen olla reilua. Ilman sopivia tiloja, sekä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, ei tapahdu kaikkia lapsia tavoittavaa laadukasta taide- ja kulttuuritoimintaa. Tarvitsemme jotain muuta kuin pomppulinnoja! 
Lähteet: https://harrastamisensuomenmalli.fi/tietoa/ https://lastenkulttuuri.fi/wp-content/uploads/2020/03/sata2_ opas_web1.pdf https://lastenkulttuuri.fi/lastenkulttuuri/lastenkulttuurin_edistaminen/eduskun tavaalit-2023/ Toimenpide-ehdotus Työryhmä esittää, että (Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:15)
Tulevaisuuden tekijänä 4H:n toiminnanohjaajana
4H:n tavoite on tukea lapsen ja nuoren kasvua kestävään elämäntapaan, työhön ja yrittäjyyteen. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus löytää paikkansa yhteiskunnasta ja olla sen aktiivinen jäsen. 4H:n vuosien 2023–2025 strategian sisältö kiteytyy lauseeseen Kestävää kasvua tekemällä oppien. “Toteutamme avaintuotteidemme (4H-kerho, 4H-akatemia, 4H-työpaikka ja 4Hyritys) kautta toimintaa kaikenikäisille lapsille ja nuorille. Painotamme toiminnassamme kestävään elämäntapaan liittyviä aihealueita: ruoka, metsä ja luonto sekä kädentaidot. Laadukkaan toiminnan turvaavat elinvoimaiset 4Hyhdistykset.” (https://4h.fi/4h-jarjesto/jarjeston-toiminta/strategia) 
Toiminnanohjaajana yhdistyksessä Jokaisen 4H-yhdistyksellä toimivan on toteutettava 4H:n arvoja ja strategiaa. Työnkuvaan kuuluu 4H-liiton kehittämien avaintuotteiden toteuttaminen omassa yhdistyksessä. Toiminnanohjaajan ja koordinaattorin roolissa minä olen ottamassa uudistuksia vastaan ja vien niitä eteenpäin omassa yhdistyksessä. Toteutan koulutuksia mm. kerhonohjaajille, 4H-yrittäjille ja Ajokortti työelämään - koulutuksia yhteistyönä yläkoulujen kanssa. Työnkuvaani kuuluu lisäksi 4H:n omien kerhojen koordinointi ja Suomen harrastamisen mallin kerhojen ohjaaminen, sekä harjoittelijoiden työnohjaus. Koska työni liittyy vahvasti sivistystoimintaan ja ohjaamiseen, tarkastelen tulevaisuusajattelua sivistyksen tulevaisuuden ja tulevaisuusohjauksen näkökulmasta. 
Sivistystyö luomassa mahdollisuuksia “Järjestöjen tarjoaman ja vaaliman sivistyksen ytimenä on yhdessä sivistyminen oppimalla ja maailman muuttaminen vaikuttamalla. Sivistyneinä yhteisöinä järjestöt tekevät edustamiaan arvoja todeksi edistämällä osallisuutta, dialogia, demokratiaa ja kestävää elämää.” Yksi järjestöjen tehtävistä on luoda toivoa ja se onnistuu mahdollistamalla tulevaisuusajattelun ja –taitojen opiskelun. (Opintokeskus Sivis). 
Tulevaisuuden näkymät hahmotetaan usein nykyhetken jatkumona. Tämä katsontakanta on hyvin kapea, koska muutoksia, yllättäviäkin, tapahtuu jatkuvasti. Heikot signaalit voivat auttaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien visioimisessa myös sivistyksen tulevaisuutta ajatellessa. Heikkoja signaaleja kannattaa tarkastella siitä näkökulmasta, että ovatko ne toivottavia tulevaisuuksia. (Sitra) 
Harkintaa ja tulevaisuusajattelua 
Yksi 4H:n arvoista, Harkinta, tarkoittaa oman itsenäisen ajattelun jatkuvaa kehittämistä, sekä rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden toteutumista. Tämä arvo sisältää jatkuvan oppimisen idean. Tulevaisuusohjauksen sisällyttäminen yhdistyksen toimintaan mahdollistaisi tulevaisuustaitojen opettamisen lapsille ja nuorille. Näen tärkeänä, että lapset oppisivat itsenäistä ajattelua, mikä toisi heille varmuutta tulevaisuuden valintojen edessä. 
Tulevaisuusohjauksella tarkoitetaan tulevaisuusajattelun ja kokonaisvaltaisen ohjauksen yhdistämistä. Keskeinen ajatus on, että ymmärrys omista valinnoista ja tulevaisuudesta muodostuu aktiivisen tekemisen ja kokeilemisen kautta (Tulevaisuusohjaus.fi). 4H:n Tekemällä Oppii Parhaiten –motto sopii tähän ajatukseen mainiosti. 
Maailmasta on tullut yhä pirstaleisempi ja monimutkaisempi. Teknologian kehityksen myötä uusia mahdollisuuksia tulee jatkuvasti lisää. Vauhti kiihtyy koko ajan ja yhä aikaisemmin pitäisi osata tehdä oikeita valintoja esimerkiksi opintojen suhteen. Moni nuori uupuu ja kärsii mielenterveyden ongelmista. Siksi juuri toivon ylläpitäminen on olennainen asia kaikessa toiminnassa. Tulevaisuusohjaus kehittää reflektointitaitoja, itseymmärrystä ja auttaa näkemään itsensä tulevaisuudessa yhteiskunnan osana. Tulevaisuusohjauksessa tuetaan ihmistä löytämään omannäköinen tulevaisuus. (Tulevaisuusohjaus.fi) 4H-järjestön tärkeimpiä tehtäviä on tukea lapsia ja nuoria omien vahvuuksien ja ideoiden löytämisessä ja saattaa heidät aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. 
Mielikuvittelua ja ohjausta 
Lasten ja nuorten kanssa voi tehdä eritasoisia tehtäviä, joissa voidaan kuvitella tulevaisuuksia. Taidelähtöisistä menetelmistä löytyy tähän hyviä mahdollisuuksia. Kuvataide- ja animaatiokerhoissa, joita itse vedän, voidaan tehdä tulevaisuus -tarinoita ja keskustella töiden pohjalta asioista, jotka mietityttävät. Minusta on tärkeää, että kaiken pohjalla on toivon luominen. Koska maailma pursuaa monenlaisia negatiivisia asioita niin meidän aikuisten tehtävä on auttaa lapsia kuvittelemaan myös hyviä tulevaisuuksia. Tämänkaltaisia tehtäviä haluan itse lisätä kerhojen sisältöön. Kerhonohjaajien koulutukseen olisi myös mahdollista tuoda tulevaisuusohjaus teemaa jollakin sopivalla tavalla. Tämä on aihe, jota haluan lähteä kehittämään omassa työssäni. 
Omannäköinen tulevaisuus 
Jotta nuori oppisi tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja näin löytämään opintopolun, joka sopii hänelle, pitää nuorella olla mahdollisuus kokeilla ja erehtyä / oppia. 4H:n tarjoamat koulutukset nuorille voivat osaltaan olla auttamassa nuoren oman polun löytymistä. 4H-yrityskouluttajana sanon aina nuorille, että tässä ei voi epäonnistua, voi vain oppia. Yrityskoulutus voi johtaa yrittäjyyteen, jossa pääsee vielä enemmän kokeilemaan siipiään ja kokeilemaan omia taitojaan yrittäjänä. Tai voi käydä niin, että yrittäjyys ei kuitenkaan ole nuoren juttu, ja se on ihan ok. Myös mahdollisuuksien karsiminen tulevaisuus- kuvasta auttaa nuorta löytämään omaa polkuaan. Tulevaisuusohjaus sopisi hyvin 4H-yrityskoulutuksen osaksi. Koulutuksessa nuoret joutuvat jo miettimään arvojaan oman osaamisensa lisäksi, mutta erilaisten tulevaisuuksien kuvittelu voisi tuoda hyvän ja hauskan lisän tähän koulutukseen. 
Haasteet ja vaikutusmahdollisuudet 
Suurimpana haasteena koen järjestötyössä resurssien puutteen. Töitä ja ideoita olisi, mutta rahaa ja aikaa niiden toteuttamiseen ei ole. Itseäni kuormittaa myös työn yksinäisyys ja osittainen yksipuolisuus. Työparia ei ole, joten kentällä joutuu olemaan aika yksin. Koska kaikki järjestön konseptit luodaan 4H- liiton toimesta Helsingissä, ei omaan luovuuteen ja ideointiin ole niin paljon tilaa kuin toivoisin. Tämä aiheuttaa itselleni kokemuksen, etten pysty aina vaikuttamaan työhöni. Kerhojen sisältöihin voin vaikuttaa enemmän ja niihin ajattelin tulevaisuudessa lisätä tulevaisuustaitoihin ja –ajatteluun liittyviä tehtäviä. 
Lähteet: 4h-verkkosivut. https://4h.fi/4h-jarjesto/jarjeston-toiminta/strategia (haettu 19.4.2023) S.Rekola (2023): Näin otat tulevaisuusajattelun osaksi opetusta –kuusi vinkkiä opettajille. https://www.sitra.fi/blogit/tulevaisuus-kuuluu-kaikille-myos-lapsille-januorille/ (haettu 19.4.2023) S.Rekola (2023): Sivistyksen heikkojen signaalien avulla voi avartaa ajattelua ja kysyä, mikä on meille tärkeää. https://www.sitra.fi/artikkelit/sivistyksen-heikkojensignaalien-avulla-voi-avartaa-ajattelua-ja-kysya-mika-on-meille-tarkeaa/ (haettu 19.4.2023) Sivistysvisio (2022). https://www.ok-sivis.fi/media/materiaalitosio/jarjestojen_sivistysvisio.pdf (haettu 19.4.2023) Tulevaisuusohjaus. https://tulevaisuusohjaus.fi/mita-on-tulevaisuusohjaus/ (haettu 19.4.2023)
Tulevaisuustietoisuus ja asenteet
​​​​​​​Jos olen rehellinen, niin en ole koskaan pohtinut millainen tulevaisuuden toimija olen. Tulevaisuusohjauksen työkirjan testin mukaan olen preaktiivinen toimija. Preaktiivinen toimija ennakoi mahdollisia tulevaisuuden muutoksia ja varautuu niihin. Passiivinen toimija ottaa tulevaisuuden vastaan sellaisena kun se tulee. Reaktiivinen toimija seuraa maailman ja toimintaympäristön muutoksia ja reagoi niihin tarpeen vaatiessa. Proaktiivinen toimija taas näkee tulevaisuudessa mahdollisuuksia ja pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan maailmaan. 
Mietin miten preaktiivinen tapa toimia on näkynyt omalla työpolullani ja miten megatrendit ovat vaikuttaneet. Peilasin organisaatiotani tulevaisuuden toimijana Sitran artikkelissa, Työn tulevaisuudet megatrendien valossa, muutamiin siellä nostettuihin haasteisiin. 
Jatkuva oppiminen on ollut minulle aina itsestäänselvä asia ja myös jonkinlainen intohimo. Työhyvinvointi ja siihen pyrkiminen on minulle tärkeää. Lukioikäisenä jollakin kurssilla piti kirjoittaa itselleen kirje tulevaisuuten, jonka sai avata 30- vuotiaana. Löysin tuon kirjeen vähän myöhemmin. Kirjeessä olin kirjoittanut, että toivottavasti sinulla on nyt sellainen työ, jota rakastat tehdä ja jossa viihdyt. Ei ollut. 
Havahduin, että olin unohtanut itseni ruuhkavuosiin ja tästä oivalluksesta lähdin rakentamaan itselleni toisenlaista tulevaisuutta. Sillä tiellä olen edelleen. Jatkuva uusien asioiden oppiminen ja kouluttautuminen on kuulunut sen jälkeen elämääni vahvasti. Muutama vuosi sitten ymmärsin edellisessä työssäni, että en jaksaisi tehdä sitä enää pitkään, edes fyysisesti. Ennen lopullista päätöstä lähteä ennakoin tulevaisuutta ja aloin rakentamaan itselleni turvaverkkoa koulutuksissa ja itsensäkehittämis –webinaareissa. Sitten kun uskoin, että turvaverkkoni kantaa irtisanouduin. 
Ilmastonmuutos ja jätemäärien kasvu ovat megatrendeistä niitä, joita olen eniten tiedostanut ja ottanut huomioon omassa toiminnassani. Kouluttauduin artenomiksi ja käsityöläisyys oli yksi uravaihtoehdoistani. Taiteilijuus ja käsityöläisyys tuottaa maailmaan materiaa ja haluanko olla tuottamassa tänne enää mitään lisää? Tätä kysymystä olen usein pohtinut. Mikäli tuotan uutta, niin sen on oltava mahdollisimman paljon kierrätettyä. Näin ajattelin ja ajattelen edelleen. 
Autoilun aiheuttamat päästöt olivat yksi niistä syistä, jotka saivat minut irtisanoutumaan. Kilometrikorvaukset ja päivärahat olivat mukava ansionlisä, mutta usein koin ahdistusta ajatellessani, että ajan ympäri Suomea, vaikka työni olisi voinut tehdä  joku, joka asui lähempänä kohdetta. Kilpailutus kuitenkin takaa sen, että aina lähipalvelu ei voita. Onko kilpailutus siis reilua ympäristönäkökulmasta? 
Uusi työnantajani, 4H-yhdistys, vastaa paremmin omia arvojani. 4H:ta tulee neljästä arvosta, joita organisaatio toteuttaa: Harkinta, Harjaannus, Hyvyys, Hyvinvointi. Nämä neljä H:ta kuvaavat ydinarvoja, joita ovat kestävä kehitys, reiluus, itsenäinen ajattelu ja toiminta paremman tulevaisuuden puolesta. 4H-järjestö on tulevaisuuden toimijana ehdottomasti proaktiivinen. 
Sitran artikkelin haasteet, joita peilasin, kuuluvat näin: Miten voin työlläni rakentaa kestävämpää ja reilumpaa maailmaa? Miten tuetaan toimeliaisuutta ja toimeentuloa? Miten varmistetaan jatkuva osaaminen työelämässä? Näihin kysymyksiin saa jo vastauksia lukemalla järjestön strategian. ”4H:n strategiassa 2023–2025 nostamme keskiöön lapset ja nuoret sekä heidän kasvunsa kestävään elämäntapaan, työhön ja yrittäjyyteen. Haluamme tukea lapsen ja nuoren onnellista kasvua niin, että jokainen voisi löytää paikkansa yhteiskunnasta ja olla sen aktiivinen jäsen.” https://4h.fi/4hjarjesto/jarjeston-toiminta/strategia/ 
4H toimii laadukkaana oppimisympäristönä lapsille ja nuorille. Kerhotoiminta, 4H-akatemia, työelämäkoulutukset ja yrittäjyyskasvatus antavat eväitä nuorille heidän omille elämänpoluilleen ja paremman tulevaisuuden tekemiseen. 4H työnantajana tukee jatkuvaa oppimista, jotta jokainen voisi kasvaa paremmaksi itsekseen. Käytännössä tämä näkyy mm. tarjoamalla koulutuksia työntekijöilleen sekä kannustamalla ja joustamalla tutkinnon suorittamiseen työn ohessa. 
Pohdinnat omasta tulevaisuuden toimijuudesta antoivat uutta ajateltavaa. On hyvä tiedostaa, että vaikka elämässä tulee tilanteita, joissa on parasta ottaa asiat niin kuin ne tulevat, niin se ei tarkoita sitä, etteikö toisenlainenkin toimintatapa olisi mahdollinen. Joskus passiivinen tapa on ainoa vaihtoehto ja armollinen suhtautuminen siinä kohtaa kantaa eteenpäin. Tulevaisuudessa toivoisin pystyväni olemaan enemmän proaktiivinen toimija ja luomaan parempaa tulevaisuutta myös muille.
Sanataidetta
Luovuus, ilo ilmaisutaito.
Juuret elämän.
Kauneutta hiljentyä
tanssimalla.
Aistit liikkeessä siunaavat
tulavaisuuden jatkumon.
Vapaus hengittää.

You may also like

Back to Top