Kirjoituksia kulttuurihyvinvoinnin ja nuorisotyön tiimoilta
Kuva. Unplash: Hannah Busing
Moniammatillinen ja –alainen nuorisotyö hyvinvointia tukemassa
Mielenterveys ja osallisuus
Saamme jatkuvasti informaatiota eri tiedotusvälineistä, miten mielenterveyden haasteet vaikeuttavat nuorten kiinnittymistä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Huoli nuorista onkin aiheellinen, jo Suomen ikärakenne tuo haasteita, koska nuorten ikäryhmät pienenevät koko ajan. Tarvitsemme kaikkien panosta ja toisaalta kaikilla on oikeus kuulua yhteiskuntaan omalla tavallaan. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta.
Osallisuudesta on tullut yksi yhteiskunnallisen keskustelun ydinaiheita. Osallisuus sanana esiintyy monissa yhteyksissä kuten koulun opintosuunnitelmissa, koulutuspoliittisissa dokumenteissa, mielenterveystyössä ja kansainvälisissä sopimuksissa. (Heinonen 2024, 12.)
Mielenterveyden ongelmista puhutaan monin eri termein, kuten mielenterveyden häiriö, ongelma, -oireilu. Mielenterveyden ongelma voi saada diagnoosin tai toisilla mielenterveyden haasteet esiintyvät lievempinä. Toisinaan puhutaan myös psyykkisistä ongelmista tai psyykkisistä häiriöistä. (Heinonen 2024, 17.) Kaiken kaikkiaan osa nuoristamme voi huonosti, ja he tarvitsevat tukea, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan. Varhainen moniammatillinen kohtaaminen nuorisotyön keinoin on mielestäni tehokas tapa varmistaa, ettei yksikään nuori jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Mielenterveysongelmat ovatkin yksi merkittävimmistä opintojen keskeyttämisen syistä (mt., 56). Heinonen (2024, 60, 61) toteaa, että nuorten mielenterveyttä tukemalla on mahdollista edistää osallisuutta ja päinvastoin. Osallisuus ja hyvä mielenterveys vahvistavat opiskelukykyä. Tutkimuksessaan Heinonen painottaa ennaltaehkäisevien sekä matalan kynnyksen palveluiden kehittämistä.
Heinosen (2024) tutkimuksen lähteen, Maailman mielenterveysjärjestö WHO:n, raportin mukaan erityisesti masennus ja ahdistuneisuus vaikuttavat oleellisesti nuorten psykososiaaliseen kehitykseen sekä oppimiskykyyn. Masennuksen oireita ovat esimerkiksi keskittymisvaikeudet, itsetunnon ja itseluottamuksen heikkeneminen, syyllisyyden ja arvottomuuden kokemukset, synkät ja pessimistiset ajatukset tulevaisuuden suhteen, kiinnostuksen puute, sosiaalinen vetäytyminen, vapaa-ajanharrastuksista luopuminen, ruokahalun muutokset ja unihäiriöt. Ahdistus puolestaan voi aiheuttaa jännittyneisyyttä, pelokkuutta, sydämentykytyksiä sekä muita fyysisiä ja psyykkisiä oireita. WHO määrittelee mielenterveyden sellaiseksi hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. (Heinonen 2024, 18, 20.)
Nuorisobarometrin (2022) mukaan suurin osa nuoristamme voi hyvin. Kuitenkin 35 % vastanneista on kertonut hakeneensa apua mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Myös tyytyväisyys elämään on kääntynyt lievään nousuun korona-ajan jälkeen. Vahvin kuulumisen kokemus oli 15–19 –vuotiailla, jotka eivät kuuluneet mihinkään vähemmistöryhmään. Heikoin kuulumisen kokemus oli 25–29-vuotiailla NEET –nuorilla, joilla oli useita vähemmistökokemuksia. Tästä päätellen meidän tulisi kiinnittää erityistä huomiota niihin nuoriin, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön sekä varmistaa, että jokainen nuori löytäisi oman paikkansa yhteiskunnassa ja voisi toimia omilla vahvuuksillaan. Nuori vailla koulutus- tai työ- / harjoittelupaikkaa voi johtaa osattomuuden kokemukseen, jonka ei toivoisi jatkuvan pitkään. Kaikilla nuorilla on oikeus kuulua ja olla rakentamassa sekä omaa, että yhteistä tulevaisuutta.
Heinosen (2024, 19) esiin nostamassa Kelan (2023) selvityksessä ilmenee, että nuorten mielenterveyshäiriöt ovat vakava kansanterveyden haaste. Mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on 16–34 –vuotiaiden keskuudessa noussut yli 80 % viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Mielestäni tämä on todella huolestuttavaa. Ensinnäkin yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta suunta on kestämätön ja toiseksi liian monelle yksilöllinen tragedia. Edes hyvä koulumenestys ei ole tae vahvasta mielenterveydestä, osa opiskelijoista päätyy jo opintojensa aikana tai heti niiden jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle (Heinonen 2024, 60). Heinonen (2024, 52,53) korostaa sosiaalisten suhteiden merkitystä lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksissa. Lapsuuden vaikeat kotiolosuhteet ja kiusaamiskokemukset ovat esimerkkejä niistä haasteista, joita nuoret kantavat mukanaan ja jotka vaikeuttavat opintoihin integroitumista. Monet kokevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Uskon vahvasti, että missä tahansa vaiheessa nuoren elämää on mahdollista ottaa hänestä koppia. Tietysti mitä varhemmin sitä parempi.
Monialainen ja –ammatillinen nuorisotyö
Monialainen yhteistyö -termi voidaan ymmärtää eri hallinnonalojen ammattilaisten keskinäistä sekä yritysten ja järjestöjen kanssa tehtävää ammatillista yhteistyötä. Monialaisessa yhteistyössä on erilaisia tavoitteita, kuten tiedon tuottaminen päätöksenteon tarpeisiin, palvelujen kartoittamiseen ja kehittämiseen sekä nuorten tukemiseen eri ammattilaisten yhteistyönä. Nuorten kohtaamisessa monialaista yhteistyötä toteutetaan syvyydeltään eri tavoin, kuten esimerkiksi konsultoimalla toisen alan ammattilaista nuoren ongelmassa, ohjaamalla nuori toisen ammattilaisen asiakkaaksi tai yhdessä oppimista ryhmässä. (Määttä & Piiroinen 2022, 5.) Päivi Pukkila (2023, 49) määrittelee monialaiseksi yhteistyöksi sellaisen, jossa useamman eri tieteen tai hallinnon alaan kuuluvaa tahoa tekee yhteistyötä, moniammatillisuuteen viitataan, kun saman hallinnon- tai tieteenalan kuuluvat eri ammattien edustajat tekevät yhteistyötä.
Nuorten tuen tarve on moninaista. Siinä missä yksi tarvitsee vain hetken opinto-ohjaajan tukea, joku toinen voi tarvita laajasti eri tahoja kannattelemaan elämässä eteenpäin. Henkilökohtaista ja moniammatillista tukea matalalla kynnyksellä tarjoava Ohjaamoverkosto onkin saanut nuorilta hyvää palautetta. Ohjaamoista nuoret voivat saada apua esimerkiksi urasuunnitteluun, työllistymiseen, elämänhallintaan ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Nuoriso- ja työllisyystoimi, sosiaali- ja terveystoimi, Kela, TE-palvelut sekä oppilaitokset ovat Ohjaamoiden keskeiset toimijat. Ohjaamojen toiminta on koettu asiakaslähtöiseksi, jossa nuoria on kuunneltu ja he ovat pystyneet vaikuttamaan itseään koskevien päätösten tekemiseen. Valtaosa ohjaamon asiakkaista hakee apua työhön, yrittäjyyteen ja opiskeluun liittyvissä asioissa, mutta myös hyvinvointiin liittyvät syyt näkyvät ohjaamon asiakkaissa. (Valtakari, Arnkil, Eskelinen, Mayer, Nyman, Sillanpää, Spangar, Ålander, & Yli-Koski 2020, 8, 74–80.) Ohjaamon palveluiden haasteisiin kuuluu muun muassa Suomen pitkät välimatkat, jotka vaikeuttavat palveluiden saavutettavuutta. Lisäksi eri toimijat eivät aina tunne toisiaan, mikä hankaloittaa yhteistyötä. Ennaltaehkäisevän toiminnan kehittäminen edellyttäisi tiiviimpää yhteistyötä ja palveluiden yhdenmukaistamista. (mt., 85.)
Mielestäni on tärkeää, että nuorten hyvinvointia tuetaan sekä monialaisesti, että moniammatillisesti. Nuorten mielenterveyden haasteisiin tulee tarttua monin eri keinoin. Silloin, kun haasteet eivät vielä ole niin suuria, että tarvittaisiin terveydenhuollon palveluja, näkisin, että nuorisotyöllä on valtava ennaltaehkäisevä merkitys. Sujuva yhteistyö terveydenhuollon ja nuorisotyön välillä on kuitenkin tarpeen, jotta nuori saa juuri tarvitsemansa avun mielenterveyden haasteisiin. Nuorisotyötä tuleekin tehdä avarakatseisesti yhteistyössä eri ammattikuntien sekä eri tieteen- ja hallinnon alojen välillä. Myös nuorisolaki (2016) on kirjannut yhdeksi sen tavoitteista monialaisen yhteistyön.
Monialainen yhteistyö vaatii tekijöiltään sitoutumista, halua ja joustavuutta tehdä yhteistyötä eri tavalla ajattelevien kanssa sekä sietää välillä sitä, että oma työpanos ei saa sille kuuluvaa arvostusta. Monialainen yhteistyö kunnissa on aivan välttämätöntä, jotta saadaan paremmin saavutettavia ja osuvia palveluja tukemaan nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ongelmiin puuttumisen lisäksi etenkin nuorten hyvinvointia edistävään ja voimavaroja vahvistavaan monialaiseen yhteistyöhön kannattaa panostaa. (Määttä & Piiroinen 2022, 17.)
Työpajamallin mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistäjänä
Haluan nostaa työpajatoiminnan esimerkkinä monialaisesta ja –ammatillisesta yhteistyöstä, jossa nuorten hyvinvointia ja osallisuutta on mahdollista edistää. Työpajatoimintaa tarjoavia tahoja ovat kuntien lisäksi säätiöt ja yhdistykset. Työpajat toimivat monella politiikkalohkolla, kuten nuoriso-, työllisyys-, koulutus-, sosiaali-, terveys- ja kuntouttavien toimenpiteiden toimeenpanijoina. Tehtäväkuviin kuuluu siten olennaisesti monialainen verkostoyhteistyö. (Määttä & Piiroinen 2022, 12.)
Työpajojen toiminta keskittyy nuorten omiin vahvuuksiin, voimavaroihin sekä kiinnostuksen kohteisiin. Monien nuorten piilevät toimintakyvyn haasteet tulevat työpajatoiminnan arjessa esille, kun nuoret vahvistuessaan uskaltavat paremmin avata tilannettaan työntekijöille. Näitä nuorten asioita on siten mahdollista käsitellä myös monialaisesti, kuten yhdessä terveydenhuollon kanssa. (Määttä & Piiroinen 2022, 8, 33.) Työpajatoimintaa järjestetään noin 90 prosentissa Suomen kunnista ja pajoja on yhteensä noin 270. Pääasiassa pajoilla toteutetaan kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeilua, ja sosiaalista kuntoutusta. (Into ry 2025.) Näen työpajatoiminnan monialaisena ja ammattilaisten mahdollistamana alustana, jonka avulla voidaan tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja näin merkittävästi lisätä nuorten hyvinvointia sekä tulevaisuuden uskoa.
Kulttuurinen lähestymistapa on itselleni erityisen läheinen näkökulma hyvinvoinnin tukemiseen nuorisotyössä. ArtsEqual hankkeen tutkijoiden, Juntusen, Kamenskyn ja Turpeisen (2019), kirjoittamassa toimenpidesuosituksessa kunnille sekä kunnassa toimiville palveluntuottajille kerrotaan, että etsivä kulttuurityö edistää lasten ja nuorten osallisuutta sekä tukee siten heidän hyvinvointiaan ja ehkäisee syrjäytymistä ollen näin investointi tulevaisuuteen. Etsivä kulttuurityö nojaa olemassa oleviin kulttuurisen ja etsivän nuorisotyön periaatteisiin, kokeiluihin ja hankkeisiin. Sektorirajat (esim. Kulttuuri, liikunta, sosiaalihuolto, opetus, kasvatus) ylittävä yhteistyö kuuluu etsivän kulttuurityön toimenpiteisiin. Näenkin, että jos haluamme puuttua nuorten kokemaan pahoinvointiin sekä tukea heidän osallisuuttaan yhteiskuntaan, on meidän toimittava mahdollisimman laaja-alaisesti ja tähän yhteistyöverkostoon kuuluu olennaisesti myös kulttuurityö. Ajattelen, että kulttuurityön monet mahdollisuudet ovat toteutettavissa työpajatoiminnan kaltaisissa malleissa. Lasten ja nuorten säätiön (2025) Glow –toiminta on hyvä esimerkki taiteen avulla tehtävästä nuorisotyöstä.
Oppivelvollisuusiän nousu 18 vuoteen (Oppivelvollisuuslaki 2020) tarkoittaa, että toisen asteen koulutus koskee koko ikäluokkaa. Ajattelen, että nuorisotyötä voitaisiin hyödyntää toisella asteella entistä tehokkaammin nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä. Myös Heinonen (2024, 31) toteaa, että koulu on nuorten elämän keskeinen ympäristö, jossa myös heidän osallisuutensa pitkälti rakentuu. Hän nostaa tutkimuksessaan esiin koulutukseen sitoutumisen haasteen keskeisiksi tekijöiksi yksilön vähäiset voimavarat, sosiaalisen tuen puutteet sekä rajoittuneen toimijuuden. Mielenterveysongelmat ovat yksi merkittävimpiä syitä opintojen keskeyttämiseen. (mt., 55.) Olisi syytä pohtia miten voisimme ottaa koppia nuoristamme, kun he ovat vielä urapolkunsa alkumetreillä. Liian moni opintonsa keskeyttäneistä nuorista on kokenut jääneensä oman onnensa nojaan (Heinonen 2024, 56).
Haluaisin nähdä sellaisen tulevaisuuden, jossa toisen asteen oppilaitoksissa olisi laaja alaisesti käytössä hyvinvointia tukevia toimia. Näissä toimissa olisi tärkeää huomioida ennaltaehkäisevä vaikutus sekä saavutettavuus. Saavutettavuudella tarkoitan sitä, että jokaisella opiskelijalla kotikunnasta ja koulusta riippumatta on mahdollista osallistua toimintaan. Visiossani hyödynnetään kuntien monialaista verkostoa ja noudatetaan Suomen harrastamisen mallin (harrastamisensuomenmalli.fi) kaltaista, kaikille mahdollista, toimintatapaa. Oppilaitoksiin, nuorten luokse, tulisi viedä hyväksi koettuja malleja, kuten ohjaamo-, ja työpajatoimintaa.
Toivoisin nuorten työpajojen kaltaista toimintaa kehitettävän toisen asteen kouluissa. Kutsun näitä työpajoja Tulevaisuuspajoiksi, koska ajattelen, että ne tähtäävät nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Tulevaisuuden pajoissa nuoren olisi mahdollista rakentaa omaa identiteettiä sekä löytää itselleen sopivia hyvinvointia ylläpitäviä harrastuksia ja menetelmiä tai saada tarvittaessa ja ajoissa ohjausta terveydenhuollon piiriin. Laaja yhteistyöverkosto eri alojen ammattilaisista takaisivat laadukkaan ja tarpeenmukaisen ohjauksen. Laaja-alaisuus näkyisi siten myös pajojen sisällössä. Nuorisotyön lisäksi sisältöä voisivat tarjota esimerkiksi terveystoimi ja kulttuurin tuottajat. Aikaisemmin mainitsemani Glow-toiminta (Lasten ja nuorten säätiö 2025) tekee jo hyvää työtä taiteen menetelmillä, mutta ei saavuta vielä kaikkia. Toisen asteen oppilaitokset tekevät jo yhteistyötä työpajojen kanssa, mutta toiveissa olisi madaltaa kynnystä yhteistyöhön vieläkin enemmän (Määttä & Piiroinen 2022, 34).
Monialaisen yhteistyöverkoston koordinoinnin haasteena on usein ns. case managerin puute. Usein nuorisotoimi pienenä ja joustavana toimialana onkin tällaisessa ympäristössä luonteva taho toiminnan virittäjänä. (Määttä & Piiroinen 2022, 12,13.) Ymmärrän, että Tulevaisuuspajamallin tuominen toiselle asteelle on haastavaa monella tavalla. Ratkaisua vaatisi koordinoinnin lisäksi käytännön toteuttaminen erilaisissa toisen asteen ympäristöissä, puhumattakaan taloudellisista resursseista. Mutta toisaalta, viimeisten muutamien vuosien aikana, Suomessa on toteutettu Suomen harrastamisen mallin kaltainen kokonaisuus sekä nostettu oppivelvollisuusikää. Olisiko nyt aika panostaa lisää resursseja myös toiselle asteelle, jotta nuoremme jaksaisivat rakentaa omaa tulevaisuuttaan, eivätkä uupuisi liian varhain, ja jotta terveydenhuollon apua kaipaavat nuoret tulisivat huomatuksi ajoissa. Meillä on paljon hyviä konsepteja ja toimintatapoja jo olemassa. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudestaan, mutta jonkinlainen edellä mainittu case manageri –, koordinoijan toimi olisi hyvä saada kentälle, joka osaisi saattaa eri alojen ja ammattien edustajat sekä valmiit konseptit lähelle nuoria. Näen valtavasti potentiaalia toisen asteen oppilaitosten ja muiden palvelujen yhteistyön kehittämisessä. Yhteistyötä voisi olla edesauttamassa nuorisotoimi, jolla uskoisin olevan läheisin tuntuma nuoriin sekä ymmärrys siitä, mitä nämä tarvitsevat omaan jaksamiseensa.
Essee (2025) kirjoitettu osana Humakin avoimia opintoja: Nuorisotyön arki muutoksessa
LÄHTEET:
Harrastamisen Suomen malli 2025. Viiattu 17.2.2025. https://harrastamisensuomenmalli.fi/
Heinonen, Taina. 2024. Mielenterveysongelmien kehystämä osallisuus: Tutkimus nuorten mielenterveyskuntoutujien koulutuspoluista ja koulukokemuksista. Turun yliopisto. Kasvatustiede. Väitöskirja. Viitattu 10.2.2025. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/176696/Annales%20B%20662%20Heinonen %20VK.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Into - etsivä nuorisotyö työpajatoiminta ry 2025. Viitattu 202.2.2025. https://www.intory.fi/tyopajatoiminta/
Juntunen, Marja-Leena & Kamensky, Hanna, Turpeinen, Isto 2019. Toimenpidesuositus: Etsivä kulttuurityö lisää lasten ja nuorten kulttuurista osallisuutta. ArtsEqual –hanke. Viitattu 20.2.2025 https://www.artsequal.fi/fi/-/toimenpidesuositus-etsiva%CC%88-kulttuurityo%CC%88 lisa%CC%88a%CC%88-lasten-ja-nuorten-kulttuurista-osallisuutta/2.0 Lasten ja nuorten säätiö 2025. Glow. Viitattu 20.2.2025. https://nuori.fi/toiminta/glow/
Määttä, Mirja & Piiroinen, Miikka 2022. Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan anti ja näkymät kunnan monialaisessa yhteistyössä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Mikkeli.
Nuorisobarometri 2022. Viitattu 10.2.2025. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2023/03/nuorisobarometri-2022-FI.pdf
Nuorisolaki 2 § 2016. Viitattu 20.2.2025. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285
Oppivelvollisuuslaki 2020. 2 §. Oppivelvollisuuden alkaminen ja päättyminen. Viitattu 20.2.2025. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2020/20201214#a1214-2020
Valtakari, Mikko & Arnkil, Robert & Eskelinen, Juha & Mayer, Minna & Nyman, Juho & Sillanpää, Keimo & Spangar, Timo & Ålander, Tommi & Yli-Koski, Maria 2020. Ohjaamot - monialaista yhteistyötä, vaikuttavuutta ja uutta toimintakulttuuria. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisuja 2020:13. Viitattu 20.2.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162134
Kuva. Nina Soini
Tietoisuustaitoja voi harjoitella luovasti valokuvaamisen ja sanataiteen avulla
Tietoisuustaitojen harjoittamista (mindfulness) on käytetty jo vuosia stressin hallinnassa, ja tulokset ovat olleet hyviä. Yhdysvaltalaisen lääketieteen professorin Jon Kabat-Zinnin kehittämän Mindfulness-Based Stress Reduction -menetelmän (MBSR) toi Suomeen Leena Pennanen yli 20 vuotta sitten. Hän myös suomensi sanan mindfulness sanoilla hyväksyvä, tietoinen läsnäolo. Hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon kuuluu muun muassa arvostelemattomuus, hyväksyminen ja aloittelijan mielentila. Tietoisuustaitojen harjoittamisen menetelmiin kuuluu useita kehollisia harjoituksia, kuten kävely- tai istumameditaatiot sekä hengitysharjoitukset.
Tietoisuustaitoja on mahdollista harjoitella myös taiteen avulla. Kanadalainen sosiaalitieteen tutkija Diana Coholic on toteuttanut työpajoja lapsille ja nuorille, joissa on hyödynnetty taidelähtöisiä menetelmiä tietoisuustaitojen harjoittelemiseen. Coholic havaitsi tämän olevan helpompi lähestymistapa kuin perinteisiksi luokitellut meditaatioharjoitukset.
Buddhalainen meditaatio yhdistettynä valokuvaamiseen
Valokuvaus tarjoaa turvallisen väylän tarkkailla ympäristöä linssin läpi, mikä on yksi tapa olla tietoisesti läsnä hetkessä. Valokuvaajat Andy Karr ja Michael Wood ovat yhdistäneet buddhalaisen meditaation valokuvaamiseen luoden meditatiivisen valokuvauksen, eli contemplative photography -menetelmän. He kuvailevat tätä metodia visuaaliseksi tarkkanäköisyydeksi, jossa tarkastelemme ympäröivää maailmaa ilman analysointia, luokittelua tai tulkintaa. Heidän mukaansa tarkkanäköisyyttä estävät usein liiallinen innostus hyvän “kuvasaaliin” bongailuun tai valokuvatekniseen kikkailuun.
Havahtuminen niin sanotusta automaatiotilasta läsnäolon tilaan on tarpeellista, jotta visuaalinen tarkkanäköisyys onnistuu. Karr ja Wood esittävät esimerkin, jossa näemme punaisen liikennevalon ja ymmärrämme pysähtyä, mutta samalla jatkamme ystävän kanssa juttelua. Sen sijaan havahtumalla tietoiseksi samassa tilanteessa, näemme tarkasti, miten valo heijastuu ja kuinka sininen taivas ympäröi liikennevalon. Tällainen aito havainnoiminen johtaa läsnäolon tilaan ja mahdollistaa meditatiivisen kuvaamisen, jossa tarkoituksena on kuvata kohde juuri sellaisena kuin se on.
Filosofian tohtori ja taiteen maisteri Howard Zehr kirjoittaa kirjassaan The Little Book of Contemplative Photography, että todennäköisesti meditatiivisen valokuvauksen vaikutus lisääntyy, jos kirjoittaa kokemuksistaan. Hän suositteleekin, että meditatiivisen kuvaamisen aikana tai heti sen jälkeen olisi hyödyllistä kirjata ylös omia kokemuksia. Valokuvapäiväkirja voi toimia hyvänä itsereflektion välineenä. Johanna ja Juha Tanskan kirja Lempeä linssi –Valokuvaus tienä läsnäoloon johdattaa helpoilla harjoituksilla meditatiivisen valokuvauksen äärelle.
Haahuillen havainnointia ja sisäisen maailman sanoittamista
Kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opinnäytetyössäni halusin kehittää toimintaa, jolla voisi tukea nuorten jaksamista. Moni urapolun alussa oleva nuori kokee stressiä tulevaisuudesta ja uupuu. Varhain tehtävät valinnat ja yhteiskunnan odotukset voivat johtaa suorituspaineisiin sekä mielenterveyden haasteisiin. Esimerkiksi SuomiAreenan paneelikeskustelussa kesäkuussa 2023 nuoret kertoivat kaipaavansa kasvurauhaa ja suoritusvapaata nuoruutta, jossa kokeileminen olisi sallittua.
Haahuilu kameran kanssa havainnoiden rauhassa ympäröivää maailmaa on kehittämäni Kuvatarinapaja-toiminnan ytimessä. Kuvatarinapajassa tehdään kuvausretkiä erilaisissa ympäristöissä ja tarkkaillaan yksityiskohtia linssin läpi. Tärkeintä on jättää suorittaminen ja antautua tarkkailijaksi ilman turhaa analysointia näkemästämme. Retkillä otettuja kuvia käytetään inspiraationa ja sykäyksinä tulevalle sanataiteelle.
Sanataiteen tarkoituksena on mahdollistaa oman sisäisen maailman sanoittaminen, ne ajatukset ja tunteet, jotka kuvat mahdollisesti tuovat esille. Tunteet ja ajatukset eivät ole menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaan läsnäolevassa hetkessä. Sanataiteen avulla kyetään jatkamaan läsnäolon tilaa ja sanoittamaan omaa sisäistä tunnemaisemaa, johon ympäristön tarkkaileminen linssin läpi on meitä ensin johdattanut.
Puutarha- ja kaupunkimiljöössä kuvailu inspiroi sanataidetta
Kuvatarinapajan toimivuutta kokeiltiin käytännössä syksyllä 2023 muutaman kohderyhmään sopivan nuoren aikuisen kanssa. Kuvausretket toteutettiin Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan miljöössä sekä Turun tuomiokirkon ympäristössä. Kaikenlaiset ympäristöt tarjoavat kiinnostavia yksityiskohtia, joissa voi opetella tietoista havainnointia ja visuaalista tarkkanäköisyyttä.
Huomasimme, että tutussa ympäristössä olemme helposti edellä kuvatun liikennevaloesimerkin mukaisessa automaatiotilassa ja kadotamme tarkkaavaisuuden. Puutarhassa oli helpompaa rauhoittua ja keskittyä huomaamaan miljöön yksityiskohtia. Kuvat toimivat hyvin sykäyksenä sanataiteelle ja lopputuotoksina syntyi ajatuslauseita, haikuja sekä runoja, joissa oli kuultavissa kirjoittajan sisäinen maailma.
Blogiteksti (2024) esittelee Kulttuurihyvinvoinnin opinnäytetyöni. Luettavissa myös Taikusydän blogissa:
LÄHTEET:
Coholic, D. 2010. Arts Activities for Children and Young People in Need. Helping Children to Develop Mindfulness, Spiritual Awareness and Self-Esteem. UK. Jessica Kingsley Publishers. E-kirja.
Hurmerinta, J. 2021. Sanojen voimauttava valta. Teoksessa Ekström, N.; Puikkonen, E. & Suoniemi, K. (toim.) Sanataidetta on! Työtavat, tekijät ja teoria. Kirjantalo – Bokens hus ry, 55–69.
Karr, A.; & Wood, M. 2011. The Practice of Contemplative Photography. Seeing the World with Fresh Eyes. Colorado: Shambhala Publications, Inc. Pennanen, P. 2024. Mitä on mindfulness. Center for Mindfulness. Viitattu 1.3.2024. https://mindfulness.fi/mindfulness SuomiAreena. 2023.
Järkihän tässä suorittamisessa menee! https://www.kulttuurihyvinvointipooli.fi/suomiareena-jarkihan-tassa-suorittamisessa menee-livena-porissa-ja-mtv-katsomossa-28-6/
Tanska, J & Tanska, J. 2020. . Lempeä linssi. Valokuvaus tienä läsnäoloon. Helsinki: Kirjapaja Zehr, H. 2005. The Little Book of Contemplative Photography. Delaware: Skyhorse Publishing, Inc.
Kuva. Unplash: Michael Scaffler
Repullinen osaamista kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen
Kulttuurihyvinvointia toteutetaan monissa hyvin erilaisissa ympäristöissä ja organisaatioissa. Tarkastelin kirjoituksessani Helsingin Annantalolla tehtyä kehityshanketta, jossa osallistujina olivat erityisen tuen lapsia. Luin myös Lempäälässä sijaitsevasta vanhusten palveluyksikön toiminnasta toteuttaa kulttuuri hyvinvointia, lisäksi tutustuin vielä Vamoksen hankkeeseen, jonka kohderyhmää olivat nuoret ja nuo ret aikuiset. Tässäkin otannassa huomaa, että kulttuurihyvinvointia toteuttavat monet ammattiryhmät erilaisissa konteksteissa ja osallistujat ovat kaikenikäisiä. Teksteissä tuotiin esille osallisuuden merkitys ja ohjaajan ammattitaito intervention onnistumiselle. Toisaalta terveydenalan ammattilaisella on näkemys osallistujien mahdollisista rajoitteista.
Ohjaajan ammattitaito
Ammattilaisen ohjaamassa luovassa ryhmätoiminnassa voidaan käyttää laajasti eri metodeja, kuten musiikkia, kuvataiteita, sanataidetta, kehollista ilmaisua, draamaa, luonto- ympäristöjä. Ryhmänohjaa jalla on suuri merkitys siinä, miten taidelähtöiset interventiot onnistuvat tuottamaan hyvinvointia osal listujille. Tärkeimpiä taitoja ovat kuuntelun ja läsnäolon taidot ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan sekä hyväksyä erilaisia osallistumisen tapoja. Toiminnan alkaessa on tärkeää, että onnistutaan luomaan turvallinen tila, jossa jokaisella osallistujalla on tunne hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään. Ohjaajan taidot näkyvät siinä, miten hän on tilanteessa läsnä, kuinka hän puhuu tai ilmehtii osallistujille ja miten hän pystyy huomioimaan erilaiset persoonat ryhmässä.
Jokaisella ohjaajalla on “repussaan” oma elämänkokemus, persoonallisuus ja ydinosaaminen sekä kou lutustaustat. Ajattelen, että ryhmän ohjaajan on osattava tehdä toimiva paketti niistä aineksista, joita hänen repustaan löytyy ja käyttää niitä luovasti. Mikäli moniammatilliseen yhteistyöhön on mahdolli suus, on ohjaajien ammattitaitoa antaa tilaa toisen työlle ja kunnioittaa itselleen toisenlaista työsken- telytapaa. Avoin mieli oppii myös uutta ja oman boxin ulkopuolelta on mahdollista ammentaa taitoja, toimintatapoja ja ideoita omaan reppuun talteen tulevaisuuden projekteihin.
Olen itse havainnut, että suunnittelun ja ennakoimisen taidot auttavat ohjaustyön onnistumisessa, samoin myös joustavuus sekä kyky muuttaa lennosta suunnitelmaa, jos näyttää siltä, että ennakkoon suunniteltu ei näytä toimivan. Tämä vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntemusta sekä usein pitkää kokemus ta ohjaamisesta.
Moniammatillinen yhteistyö lisää repun sisältöä
Kulttuurihyvinvoinnin saavutettavuus kaikille iästä ja taustoista riippumatta mahdollistuu moniamma t illista yhteistyötä hyödyntämällä. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- / terveysalan ammattilaisen ja kulttuuri- / taiteen ammattilaisen välillä lisää erilaisten näkökulmien huomioonottamista. Terveydena lan ammattilaisella on tieto esimerkiksi toimintakyvyn rajoitteiden huomioon ottamisesta jo toimintaa suunniteltaessa. Tällainen asiantuntemus on hyödyksi varsinkin erityisryhmien toiminnan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Anantalolla oli käytössä sosiaaliset kuvatarinat ja aistiherkkyyksiin oli löydetty hyviä ratkaisuja. Taidekasvattajan työparina oli neuropsykiatrisiin häiriöihin erikoistunut toimintaterapeutti.
Haastavissa elämäntilanteissa olevien nuorten osallistamisessa ja kuntouttamisessa on käytetty luo via menetelmiä. Esimerkiksi Vamoksen hankkeessa käytettiin teatteriyhteistyötä nuorten tukemiseen. Näyttelijä - nuori -työpari tekivät erilaisia draamaharjoituksia selvittämään tunteita ja kehon tuntemuk sia. Näyttelijä oli nuoren rinnalla kulkija ja tunteiden tulkitsija. Mielestäni tämänkaltaiset yhteistyöme netelmät ovat valtava rikkaus. Taiteilijalta se vaatii sitoutumista ja herkkää kuuntelutaitoa myös sanat tomiin viesteihin.
Kulttuurin ja taiteen ottaminen osaksi toimintaa esimerkiksi palveluasumisyksiköissä luo positiivisuutta ja virkistää myös henkilökuntaa. Sosiaalialan henkilöstöltä se vaatii ennen kaikkea avointa mieltä oppia uutta. Organisaation johdossa olevilta toivotaan positiivista asennetta ja ymmärrystä kulttuurihyvinvoin nin merkityksestä ihmisille. Kun johtoasemassa olevat ottavat kulttuurin hyvinvointivaikutukset tosissaan ja mahdollistavat siihen liittyvät interventiot organisaatiossa on henkilökunnalla mahdollista toteuttaa kulttuuri- ja taidetoimintaa asiakkailleen.
Ikäihmisten ja vammaisten palveluyksiköiden henkilöstön osaaminen näkyy esimerkiksi siinä, miten he pystyvät kartoittamaan asiakkaiden toiveita. Tämä voi olla vaikeaa, jos asiakas ei puhu tai hänellä on mui ta kognitiivisia haasteita. Koska henkilökunnan yhteistyön merkitys on suuri asiakkaiden toiveiden selvit tämisessä ja toimintaa suunniteltaessa, on selvää, että työtekijöiden yhteistyötaidot ovat keskiössä.
Se millaista osaamista kulttuurihyvinvoinnin kentällä tarvitaan eri tehtävissä, merkittävin mielestäni on yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä. Yhteistyön sujuvuus tuli esille kaikissa aineistoissa useaan kertaan, eikä sitä voi mikään korvata. Luottamus ja erilaisten toimintatapojen hyväksyminen, sekä into oppia muilta, on avain myös kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen. Herkkyys olla läsnä sekä kyky tulkita sanatto miakin viestejä ja tunteita ovat arvokasta osaamista oli kyseessä sitten kulttuurin tai sosiaalialan toimija. Itse haluan täydentää omaa osaamisen reppuani yhteistyötaidoilla, innolla jatkuvaan oppimiseen, luotta muksella ja läsnäolon taidoilla.
Kirjoitus (2023) on osa Kulttuurihyvinvoinnin (YAMK) opintoja
LÄHTEET:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137914/URN_ISBN_978-952-343-329-8.pdf https://taikusydan.turkuamk.fi/blogi/monialaisella-yhteistyolla-saavutettavampaa-taidekasvatusta/ https://taidetutka.fi/2019/vapaus-olla-mina-kotokampuksen-visiot-taiteen-ja-kulttuurin-tayteisesta-tule vaisuudesta/ Ärling, Mertsi; Lamminmäki, Riia (2022) s.60-70