Kirjoituksia kulttuurihyvinvoinnin ja nuorisotyön tiimoilta
Kuva. Nina Soini
Kaarinan kirjastossa on tilaa nuorille
Kirjastoissa toteutettavaan nuorisotyöhön on monia intressejä. Kirjastojen näkökulmasta tärkeää on nuorten säilyttäminen asiakkaina. Kirjastot haluavat olla turvallisia paikkoja ja nykyiset kirjastot ovatkin enemmän olohuoneita, kuin kirjavarastoja. Varsinkin jos nuorisotiloja ei ole lähellä, kirjastojen merkitys nuorten oleiluun on tärkeä. Nuorten kohtaaminen ja heidän intresseihinsä paneutuminen tuo kuitenkin omanlaisia haasteita perinteiseen kirjastotyöhön. Kirjastot haluavat ja tarvitsevat nuoria asiakkaikseen, mutta tarpeet aikuisasiakkaiden kanssa eroavat, mikä aiheuttaa henkilökunnalle paineita. Kirjastoissa ei välttämättä ole myöskään samaa kiinnostusta nuorten kohtaamiseen, kuin nuorisotyön kentällä. (Korsoff 2018, 41–45, 84,85.)
Kaarina-talo valmistui vuonna 2018 ja sen uuteen kirjastoon ovat löytäneet myös paikalliset nuoret. Kirjastosta onkin tullut nuorille tärkeä hengailupaikka, jonne on varsinkin huonolla säällä kiva kokoontua. Nuorten hengailu on kuormittanut myös Kaarinan kirjaston henkilökuntaa. Vuosi sitten Kaarinaan perustettu kirjastonuorisotyön toimi on ennen kaikkea nuoria varten, mutta nuorisotyöntekijän ammattiosaaminen kasvatusalalta helpottaa lisäksi kirjaston työntekijöitä. Kirjastolle hakeutuu myös sellaisia nuoria, jotka kaipaavat itsekin rauhallisempaa tilaa. He eivät välttämättä hakeudu koskaan nuorisotaloille. Minusta tämä on tärkeä huomio. Näenkin merkittävänä sen, että nuorille olisi tarjolla erilaisia tiloja kokoontua. Kirjastossa pelaillaan, jotkut tekevät jopa läksyjä tai lukevat, mutta pääasiassa hengaillaan tai pelaillaan. Nuoret hakeutuvat mielellään suojaan kaikenlaiselta suorittamisiselta ja aktivoinnilta, sinne missä saa vain olla rauhassa ja kirjasto voi tarjota tällaisen rauhallisen olohuoneen (Nuotio 2016, 52). Kaarinan kirjastossa nuoria kohtaa ja kuuntelee iloinen Aapo Lahdenkauppi, kirjastonuorisotyöntekijä.
Nuorisotyön tavoitteet vs. Kirjastoalan tavoitteet
Kirjastonuorisotyö hakee vielä ainakin Kaarinassa muotoaan. Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteissa on löytää ratkaisuja, miten yhdistää nuorisotyön ja kirjastoalan tavoitteet. Kirjaston tehtävä on ehkäisevää ja vaikuttavuudeltaan sivistävää sekä kulttuurista (Korsoff 2018, 14). Miten nämä törmäytetään nuorisotyön kontekstiin? Aapolla on tähän mainio visio. Hänen haaveenaan kirjastolla olisi omaa leiritoimintaa sellaisille nuorille, jotka eivät välitä pelaamisesta tai liikunnallisesta menosta, mutta jotka haluaisivat osallistua rauhallisempaan toimintaan. Kirjaston kesäleirit voisivat sisältää esimerkiksi lukupiiriä, piirtämistä ja rauhallista hengailua. Kuulostaa mielestäni hyvältä.
Paljon puhutaan myös siitä, että nuoret eivät lue. Kirjastolla käyvistä nuorista osa lukee paljonkin, osa ei ollenkaan, kertoo Aapo. Haasteena onkin miettiä, millä nuorisotyön menetelmillä voitaisiin edistää kirjaston teemoja. Epämuodollisesti, omalla esimerkillään, voi pyrkiä vaikuttamaan nuoriin, jotka eivät lue. Aapolla on usein kirja tai sähköinen lukulaite nuorten tilassa mukana, ja joskus saakin viritettyä hyvää keskustelua asian tiimoilta. Kirjastossa nuorisotyötä tehdään kuitenkin aina nuorten ehdoilla ja nuoret arvostavatkin sitä, että juuri heitä varten on joku. Kirjaston nuorisotyö on ikään kuin kohtaavan jalkautuvan työn ja kohtaavan tilatyön välimuoto, sanoo Aapo.
Monialaisuus on jatkuvasti läsnä, kun kasvatusala ja informaatioala tekevät kirjastossa yhteistyötä. Kaarinan kirjastossa nuorisotyöntekijä on yksin oman ammattinsa edustajana, ja Aapo on ymmärtänyt, että onkin hyvin tärkeää sanoittaa ääneen oman työnsä näkökulmia. Näin vältytään turhilta väärinymmärryksiltä ja toisen asemaan asettuminen mahdollistuu. Moniammatillisuus näkyy Aapon työssä myös yhteydenpitämisenä koulunuorisotyön ja erityisnuorisotyön kanssa viikoittain. Yhteistyötä tehdään luonnollisesti kulttuuritoimen kanssa sekä paikallisen lastenkodin välillä. Vielä kattavamman verkoston rakentaminen tulevaisuudessa on Aapon suunnitelmissa. Tähän verkostoon kuuluisi vielä sosiaalitoimi. Tämä varmasti toteutuu ajan kanssa, kunhan hyvinvointialueen palaset asettuvat paikoilleen.
Monialaisuus tai moniammatillisuus on menestyksekkään nuorisotyön kulmakivi, toteaa Aapo. Hän painottaa yhteistyön merkitystä siitäkin syystä, että samat nuoret käyvät kaupungin eri toiminnoissa, kuten esimerkiksi harrastuksissa, nuorten tilalla tai kirjastossa. Ei ole järkevää tai mielekästä lähteä tekemään jotain sellaista, jota jo toinen taho tekee.
Digiä ja mediakasvatusta
Digitaaliset pelit innostavat nuoria ja he ovatkin niissä aivan suvereeneja. Aapoa hieman harmittaa, kun ei pärjää nuorille Minecraft -pelissä, mutta on valmis tukemaan nuorten intoa pelimaailmassa. Hän järjesti esimerkiksi Fifa-turnauksen kirjastolla sekä yön yli pelilanit yhdessä kulttuuritoimen kanssa. Nuoret ihastuivat ja kyselevätkin jo uusintaa. Digitaalisuus näkyy päivittäin myös tietenkin erilaisten sähköisten työvälineiden käytössä sekä nuorten mielipiteiden kuulemisessa. Aapo nostaa esille myös mediakasvatuksen tärkeyden. Hän on työssään huomannut, että nuoret eivät aina tiedosta, mikä on sopivaa käytöstä somessa. He esimerkiksi ottavat luvatta toisistaan kuvia ja jakavat niitä. Päivittäinen matalan kynnyksen mediakasvatus onkin asia, johon Aapo haluaa panostaa.
Pitäisikö kirjastostakin löytyä biljardipöytä?
Biljardipöytä on nuorisotyön työväline numero yksi, tai ainakin hyvin merkittävä. Biljardipöydälle nuorisotiloissa on perusteltu syy. Pelaamisen lomassa nuoren on helpompi puhua ja kertoa diippejäkin juttuja, sanoo Aapo, joka haaveilee Espoon Lippulaivakirjaston kaltaisesta tilasta, josta löytyy myös se bilispöytä. Heitän Aapolle haasteen. Koska nuorisotiloilta löytyvät jo biljardipöydät, niin voisiko kirjastossa keskittyä kulttuuriseen nuorisotyöhön? Voisiko kirjasto toimia sellaisena nuorisotilana, joka kutsuisi niitä nuoria, jotka nimenomaan eivät välitä pelaamisesta, mutta voisivat innostua esimerkiksi taidetoiminnasta? Aapo on myös miettinyt, että mikä voisi olla se kirjaston “bilispöytä”. Leffahetkiä on kokeiltu vaihtelevalla innostuneisuudella. Jotain erikoista, menevää meininkiä Kaarinan nuoret kuitenkin kaipaavat. Toiminnan on kuitenkin oltava nuorille mieleistä, sehän on selvä. Työpajojen kaltaiseen toimintaan tarvittaisiin myös lisää tilaa.
Huuhaa-humanistille kaikki on seikkailua
Itseään Huuhaa-Humaniksi kutsuva Aapo haluaisi tuoda myös seikkailukasvatuksen osaksi kirjastonuorisotyötä. Seikkailun ei tarvitse olla suuren suuri ja siihen riittäisi pienemmätkin resurssit. Aapon visiossa ulkona tehtävä kohtaamistyö kesäaikana voisi mahdollistaa seikkailukasvatuksellisia elementtejä, jopa grillausta. Lapsena kaikki Viisikot ja Salaisuus –sarjat moneen kertaan lukeneena näenkin kirjaston mahdollisuudet seikkailulle. Saisiko keski-ikäisille Viisikkofaneille oman seikkailun?
Ja jos Aapo saisi kehittää kirjaston nuorisotyötä ilman minkäänlaisia rajoitteita, valmistuisi nuorten käyttöön lisäsiipi, jossa voisi vapaammin (lue äänekkäämmin) temmeltää. Työpari olisi sekin toivelistalla, näin kehittämistyö tehostuisi ja päivittäistä kohtaamistyötä nuorten kanssa voisi tehdä vieläkin enemmän. Kaarinan kirjasto on hyvä paikka tehdä nuorisotyötä. Uusi rakennus on kutsuva ja vaikka nuorille tarkoitettu tila onkin pieni, sellainen kuitenkin on. Parasta Aapon työssä ovat ne nuoret, jotka kirjastoon tulevat.
Blogiteksti (2025) kirjoitettu osana Humakin avoimia opintoja: Nuorisotyön kentät ja kohtaamisen tavat
LÄHTEET:
Elisa Korsoff 2018. Kirjastoissa tehtävä nuorisotyö. Opinnäytetyö YAMK. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.
Elisa Korsoff 2018. Kirjastoissa tehtävä nuorisotyö. Opinnäytetyö YAMK. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.
Lahdenkauppi Aapo 2025. Henkilökohtainen haastattelu. 18.3.2025
Nuotio, Jaakko 2016. Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria. Teoksessa Lampela, Pauliina & Leppävuori, Mikko & Puomilahti, Ilkka. Hengailua, kohtaamisia ja yhdessä olemista. Nuoruuden elementtejä ja työmuotoja julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Kuopio: Nuorten palvelu Ry, 48–58.
Kuva: Nina Soini
Työpajatoiminta -nuorisotyötä elämän nivelvaiheessa
Tässä esseessä tarkastelen työpajatoimintaa ja pohdin sen vaikutusta nivelvaiheessa olevien nuorten elämään. Nivelvaiheena nähdään elämänvaihe, jossa nuori etsii paikkaansa työ- tai opiskelukentällä, eikä oma ammatillinen suunta ole vielä löytynyt. Samaa nuorten kohderyhmää jakavat myös etsivä nuorisotyö sekä Nuotta-valmennus. Työpajatoiminta eroaa muusta nuorisotyöstä siihen liittyvästä kontrollista. Mikä on kontrollin merkitys? Tuleeko työpajojen tavoitella nuorten saattamista työn tai opiskelun piiriin mahdollisimman tehokkaasti? Olisiko kuitenkin tärkeämpää, että nuoret oppisivat tunnistamaan vahvuuksiaan ja löytämään itseä kiinnostavia asioita? Entä miten rakentaa tulevaisuususkoa? Selvitän esseessä minkälaista kohtaamista sekä nuorisotyöllistä sisältöä työpajatoiminnassa toteutetaan nivelvaiheessa olevien nuorten tukemiseen ja miten se eroaa saman kohderyhmän kanssa työskentelevien tahojen toiminnasta.
Työpajatoiminta perustuu sopimukseen
Työpajatoiminnan juuret ulottuvat 1980-luvulle asti ja sen pääasiallisena tarkoituksena on vahvistaa nuoren valmiuksia opiskelu- tai työelämään (Kuure 2015, 8). Vuonna 2024 työpajatoimintaan osallistui 12475 nuorta, joista suurin osa ohjautui palveluun työllisyyspalveluiden kautta. Osallistujat ovat kokeneet myönteisiä edistysaskelia muun muassa opiskelu- ja työelämävalmiuksissa, arjen taidoissa, elämänhallinnan tunteissa ja sosiaalisissa taidoissa. Työpajan jälkeen lähdetään useimmiten opiskelemaan tai muuhun ohjattuun toimenpiteeseen, kuten työkokeiluun. (Into ry 2025.)
Työpajatoiminta on poikkeus nuorisotyön kentässä, koska siihen osallistuminen edellyttää sopimuksia ja suunnitelmia sekä aikataulujen noudattamista. Usein sovitun suunnitelman noudattamiseen liittyy taloudellinen tuki, kuten esimerkiksi työmarkkina- tai kuntoutustuki. Työpajatoimintaa ei toteuteta vapaaehtoisuusperiaatteella, kuten nuorisotyötä yleensä ja tämä tekee siitä poikkeuksellisen nuorisotyön menetelmän. Kytkös aktivointipolitiikkaan ei tarkoita irtautumista nuorisotyön perusteista, kuten toiminnallisuudesta, ryhmämuotoisuudesta tai elämänhallinnan tukemisesta ja oman jutun löytämisestä. Työpajatoiminta tuottaa nuorelle rytmiä arkeen, yhteisöllisyyttä, tekemistä ja ammatillista tukea. (Määttä & Kiilakoski 2023, 73, 74.)
Nuorten työpajatoiminnan tehtävänä on valmennuksen avulla parantaa nuoren valmiuksia päästä koulutukseen, suorittaa koulutus loppuun ja päästä avoimille työmarkkinoille tai muuhun tarvitsemaansa palveluun. Työpajatoiminnan tarkoituksena on parantaa nuoren elämänhallintataitoja sekä edistää hänen kasvuaan, itsenäistymistään ja osallisuutta yhteiskuntaan. Nuori valmentautuu tekemällä työtä tai työtoimintaa omien edellytystensä mukaan. Työpajalla tehdään nuorelle henkilökohtainen valmennussuunnitelma yhdessä nuoren kanssa. (Nuorisolaki 2016.)
Etsivän nuorisotyön asiakkaista monet ovat niin ikään nivelvaiheessa olevia nuoria, jotka tarvitsevat tukitoimia päästäkseen osalliseksi yhteiskuntaan joko koulutuksen tai työn kautta. Tämä nuorisotyön menetelmä perustuu vapaaehtoisuuteen toisin, kuin työpajatoiminta:
Etsivän nuorisotyön tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa häntä sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan, itsenäistymistään, osallisuuttaan yhteiskuntaan ja muuta elämänhallintaansa sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Etsivä nuorisotyö perustuu nuoren vapaaehtoisuuteen ja nuoren kanssa tehtävään yhteistyöhön. (Nuorisolaki 2016.)
Nuorten kohtaaminen ja toiminnan sisältö
Työpajalla toteutetaan työvalmennusta, joka perustuu tekemällä oppimiseen. Valmennus on käytännönläheistä, jossa mielekkäitä työtehtäviä tekemällä mahdollistuu ammattitaidon kartuttaminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen. (Into ry 2025a.) Nopea katsaus Suomessa toimivien nuorten työpajojen nettisivuilla (esim. Työpajat Jyväskylä) kertoo toiminnan sisällöistä. Pajoilla on pääsääntöisesti tarjolla kädentaitoja, taidetoimintaa, media- ja digipajaa. Joiltakin pajoilta löytyy myös bänditoimintaa tai sanataidetta. Toiminnasta välittyy kuva, että pajoilla on mahdollista kokeilla monenlaista itseään kiinnostavia asioita ja löytää omia vahvuuksiaan. Toiminta on monin tavoin taidelähtöistä ja kädentaitoihin perustuvaa. Joillakin työpajoilla on omia ryhmiä maahan muuttaneille nuorille, joiden suomen kielen taito on puutteellista (esim. Työpajat Jyväskylä).
Työpajatoiminta on yhteiskunnallinen instituutio ja tästä johtuen pajavalmentajien ja asiakkaiden kohtaamisen tavat sekä roolit eivät ole yksinomaan heidän itsensä päätettävissä. Toimintaan liittyy oleellisesti yhteiskunnalliset ja kulttuuriset odotukset. Työpajatoiminnassa voidaan nähdä toteutuvan kumppanuutta, kontrollia sekä huolenpitoa suhteessa valmentajan ja nuoren välillä. Kumppanuussuhteella tarkoitetaan epämuodolliseen kohtaamiseen perustuvaa rinnalla kulkemista ja kasvamaan saattamista, ei niinkään tiukkaan auktoriteettiin nojaavaa kanssakäymistä. Kontrolli sopii huonosti työpajojen epäviralliseen toimintaympäristöön, mutta täysin vapaita kontrollista ne eivät kuitenkaan ole. Kontrolli näkyy sopimuksellisuutena, työnteon ohjaamisena ja valvontana sekä nuoren tilan ja ajankäytön rajoittamisena. Työpajojen tehtävänä on saada työttömät nuoret liikkeelle ja kehittää heille aktiivisen toimijan identiteettiä. Huolenpitosuhde nuoreen on jäänyt vähäisemmälle huomiolle työpajatoiminnassa, jonka keskiössä ovat aktivoimistoimet. Huolenpitosuhde pitää sisällään ajatuksen, että nuori löytäisi pajan aikana omia vahvuuksiaan sekä mielenkiinnon kohteita. Nämä tavoitteet nähdään tärkeinä, vaikka ne eivät suoraan johtaisikaan toivottuun työllistymiseen tai opiskelupaikan löytymiseen. (Komonen 2008, 27–32.)
Etsivän nuorisotyön ydintehtävä on tuen tarpeessa olevien nuorten tavoittaminen ja tarjota apua yhteiskuntaan ja sen palveluihin kiinnittymiseen. Toiminta pyrkii tuottamaan sosiaalista pääomaa ja luottamusta itseen, toisiin ja koko yhteiskuntaan sekä ohjaamaan nuori tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Keskeiset työmenetelmät ovat kokonaisvaltainen kohtaaminen, kuuntelu ja keskustelu. (Määttä & Piiroinen 2022, 7; Kuure 2015, 9.) Etsivää nuorisotyötä on kaikissa Suomen kunnissa. Etsivien kanssa nuori voi pohtia ja keskustella kaikista omaan elämään liittyvistä mietityttävistä asioista. Tapaaminen etsivän nuorisotyöntekijän kanssa voidaan sopia sinne, minne nuori haluaa, kuten kahvilaan, puistoon, nuorisotyön tilaan tai jopa nuoren omaan kotiin. (Into ry 2025b.) Etsivän nuorisotyön eetos on pitkälti sama kuin pajatyöskentelyssä, mutta ilman samaa kontrollin tarvetta ja velvollisuuksia. Etsivän työn kohtaamisen ympäristöt ovat vapaammin valittavissa kuin työpajatoiminnassa, joka luonteensa vuoksi sijoittuu ennalta määrättyihin tiloihin.
Monialainen yhteistyö
Työpajatoiminta on monialaista yhteistyötä, joka ei sijoitu minkään yksittäisen hallintosektorin sisään. Työtä tehdään eri sektoreiden rajapinnoilla ja väleissä. (Ahonen-Walker & Kapanen & Pietikäinen 2017, 12.) Tämä tekee myös työpajatoiminnasta erityislaatuista nuorisotyön kentällä. Monialaisuus luo monia mahdollisuuksia nivelvaiheessa olevien nuorten tukemiseen.
Työpajatoiminta, etsivä nuorisotyö sekä Nuottavalmennus jakavat saman asiakasryhmän, joten yhteistyö näiden toimijoiden välillä on ilmeisen selvää. Yhteistyöverkostoon kuuluvat niin ikään koulut, sosiaali- sekä terveystoimi. Esimerkkinä moniammatillisesta yhteistyöstä on opinnollistaminen, jolla tarkoitetaan mahdollisuutta suorittaa joitain ammattikoulun tutkinnon osia pajavalmennuksessa. Opinnollistamisesta hyötyvät eniten ne nuoret, joilla on vaikeuksia saattaa opintojaan loppuun. Tämän hyväksi havaitun toimintamallin vakiintumisessa on valitettavasti edelleen haasteita. (Into ry 2025c.)
Nuottavalmennusta toteutetaan yhdeksässä valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa. Tyypillisesti valmennus kestää 3–4 vuorokautta ja se toteutetaan yhdessä etsivien tai työpajavalmentajien kanssa. Nuottavalmennus antaa nuoren valmentajille mahdollisuuden seurata nuoren toimintaa uudesta näkökulmasta ja kasvattaa heidän välistänsä luottamusta. Nuottavalmennuksessa käsitellään samoja teemoja kuin työpajoilla ja normaalissa etsivien arjessa. Sen rooli on erityinen etsivän nuorisotyön ja pajatoiminnan tavoitteiden saavuttamisessa. Seikkailullisuuteen ja elämyksellisyyteen perustuva Nuottavalmennus rauhallisen luonnon keskellä lisää nuorten itsetuntoa, itseluottamusta sekä rohkeutta kokeilla uusia asioita. (Kuure 2015, 9, 106, 112–120.)
Toivottava polku yhteiskuntaan ja tulevaisuususko
Aktivoiminen, kontrollointi ja kiirehtiminen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi leimaa ainakin osittain työpajatoimintaa. Ajan henkeen vuonna 2025, kun tätä esseetä kirjoitan, kuuluu vahvasti kontrollin tarve, joka koskettaa yhteiskuntaamme laajalla sektorilla. Nuoret saavat tästä myös osansa. Kasvatustieteilijä Heli Mutanen (2024, 19–20, 92–93) tarkastelee väitöskirjassaan identiteettien ja toimijuuden rakentamista koulutuksen ja työn marginaalissa olevien ja aktivointitoimenpiteisiin osallistuvien nuorten aikuisten näkökulmasta. Hän tuo esiin yhteiskunnan kontrollin tarpeen, jossa toivottavaa on suoraviivainen polku kohti opintoja ja työllistymistä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista kaikille nuorille ja olisikin tärkeää, että nuoret saisivat muita hyväksyttyjä identiteetin muotoja, kuin opiskelu tai työssäkäynti.
Elämme Suomessa nyt vaikeaa taloustilannetta. Oman paikan löytyminen ja työllistyminen on nuorille entistä vaikeampaa. Edes koulutus ei ole enää välttämättä tae työllistymiseen. Miten ihmeessä siis luomme nuoriimme tulevaisuuden uskoa? Työpajatoiminnassa nuorilla on mahdollista löytää omia vahvuuksiaan ja rakentaa siten itselleen positiivista identiteettiä. Työpajavalmentajilla on suuri merkitys nivelvaiheessa roikkuville nuorille. Työpajat voivat olla nuorelle paikka, jossa on mahdollisuus vahvistaa omaa ammatti-identiteettiä.
Mutanen (2024, 45) tuo esiin sen kapean kategorian, johon nuoret ilman työtä tai koulutuspaikkaa usein mediassa ja tutkimuskirjallisuudessa liitetään. Hän itse puhuu nuorista koulutuksen ja työn marginaalissa olevista nuorista, ei syrjäytyneistä. Ajattelen, että nuorisotyön tärkeimpiä tavoitteita nivelvaiheessa olevien nuorten tukemiseen olisi ennen kaikkea positiivisen identiteetin rakentaminen. Sellaisen identiteetin, joka ei ole riippuvainen työstä tai koulutuksesta. Ymmärrän yhteiskunnallisen huolen siitä, että tarvitsemme aktiivisia osaajia tuottamaan verotuloja ja ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Suoraviivainen eteneminen koulusta työelämään on toivottavaa, mutta koska se ei toteudu kaikkien kohdalla, oman vahvan identiteetin merkitys kasvaa. On surullista, että meillä on niin kapea identiteettinäkemys. Toivoisin nuorille sellaista tulevaisuutta, jossa he voisivat identifioitua paljon moninaisemmin, kuin työn kautta. Näen sen todella tärkeänä tässä epävakaassa maailmassa, jossa kaikille ei ole koko ajan töitä. Vaihtoehtoinen, muuhun kuin ammattiin perustuva, identiteetti voi auttaa nuorta jaksamaan eteenpäin ja pitämään toivoa yllä vaikeina aikoina. Positiivinen vaihtoehtoinen identiteetti voi olla myös askel kohti aktiivista yhteiskunnan jäsenyyttä.
Kysyinkin tekoäly ChatGPT:ltä vaihtoehtoisia identiteettejä: Anna esimerkkejä vaihtoehtoisista, ei työhön tai ammattiin liittyvistä, identiteetti määritelmistä. Anna positiivisia vaihtoehtoja nuorille, jotka eivät ole työelämässä tai opiskelemassa. Anna vaihtoehtoja, jotka luovat minäpystyvyyttä, jota tarvitaan epävakaassa tilanteessa (voi joutua pitkään olemaan työtön, vailla ammatti-identiteettiä).
Tosi hyvä ja tärkeä kysymys. Monelle nuorelle (ja aikuisellekin) identiteetin rakentaminen ilman työtä tai opiskelupaikkaa voi tuntua vaikealta, koska yhteiskunta usein arvottaa ihmisiä työn tai koulutuksen kautta. Mutta identiteetti voi ja pitäisi olla paljon laajempi – sellainen, joka tuo merkityksellisyyttä ja pystyvyyden tunnetta riippumatta siitä, missä elämänvaiheessa on. Tässä on esimerkkejä vaihtoehtoisista, positiivisista identiteettimääritelmistä, jotka eivät liity ammattiin tai työhön, ja jotka voivat vahvistaa minäpystyvyyttä erityisesti epävarmoissa tilanteissa:
Kasvaja / Oppija: "Olen ihminen, joka kasvaa ja kehittyy jatkuvasti.", Identiteetti voi rakentua kiinnostuksen kohteiden, uteliaisuuden tai itsereflektiokyvyn ympärille. Ei tarvitse olla virallista koulua, kunhan on kiinnostunut oppimaan – kirjoista, podcasteista, dokumenteista, ihmisistä. Antaa tilaa keskeneräisyydelle ja samalla vahvistaa uskoa omaan kehitykseen.
Luova tekijä: "Olen luova ihminen – kirjoitan, maalaan, teen musiikkia, sisustan, muokkaan vaatteita, rakennan maailmoja.". Luovuus ei vaadi työtä tai koulua. Se voi olla keino ilmaista itseään, kokea merkitystä ja löytää oma ääni. Luo kokemuksen omasta vaikutusvallasta ja ainutlaatuisuudesta.
Tukija / Hyvän levittäjä: "Olen se, joka tuo muille hyvää – kuuntelen, autan, tuen, teen pieniä tekoja, joilla on iso vaikutus." Empatia ja läsnäolo ovat taitoja, joita ei voi ostaa tai opiskella koulun kautta. Antaa merkityksen tunnetta ja vahvistaa sosiaalisia suhteita.
Yhteisön jäsen / Aktivisti: "Olen osa yhteisöä ja vaikutan siihen, mitä pidän tärkeänä." Voi tarkoittaa mukanaoloa, vaikka nettiyhteisöissä, nuorten toiminnassa, ympäristöasioissa tai paikallisessa toiminnassa. Vahvistaa tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon ja voi vaikuttaa.
Itsensä tuntija / Sisäinen matkaaja: "Olen ihminen, joka tutkii itseään, omia tunteitaan ja ajatuksiaan." Psykologinen kasvu, itsereflektointi, mindfulness, meditaatio – nämä kaikki ovat keinoja kehittää itseä ilman ulkoisia mittareita. Tukee henkistä hyvinvointia ja lisää resilienssiä.
Kokeilija / Etsijä: "Olen ihminen, joka kokeilee uusia juttuja ja etsii omaa juttuaan." Tämä identiteetti normalisoi sen, että ei vielä tiedä, mitä haluaa tehdä – ja antaa luvan hakea rauhassa. Luottamus siihen, että liikkeessä oleminen itsessään on arvokasta.
Tarinoiden kertoja / Kokemusten jakaja: "Mun kokemuksilla on merkitystä – kerron niistä ja jaan ne muiden kanssa." Voi tarkoittaa kirjoittamista, puhumista, sisällön tekemistä tai vaikka vertaistukea. Antaa arvon omalle elämälle ja auttaa muita samalla.
Nivelvaiheessa olevan nuoren tulevaisuus on monella tapaa auki. Kaikilla nuorilla ei ole selkeää käsitystä siitä, mikä ala kiinnostaa tai edes mitkä hänen vahvuutensa ovat. Näen tärkeänä, että nuorten aikuisten tuetuissa toimintaympäristöissä identiteetin rakentaminen sekä vahvuuksien löytäminen ja pystyvyyden esiin tuominen ovat toiminnan ytimessä. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus (Creating Positive Future –FUTU-hanke) mahdollistaa avun, erityisesti vahvasti tukea tarvitsevien, nuorten arjen hallinnassa sekä identiteettityössä ja sen myötä muotoutuvassa tulevaisuudessa. Tulevaisuussuuntautuneessa ohjauksessa painopiste ei ole työ- tai jatkokoulutuspoluissa, vaan nuoren elämänhallinnan, toimijuuden sekä osallisuuden vahvistaminen sosiopedagogisen lähestymistavan keinoin. Tulevaisuusohjauksessa kannustetaan nuorta näkemään oma tulevaisuus positiivisena. Monimenetelmällisillä ohjaustavoilla, kuten digitaalisten pelien avulla, nuoren on mahdollista tarkastella oman identiteettinsä ja tulevaisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä: Kuka olen? Mitä osaan? Mihin pystyn? (Raatikainen 2022, 11–12). Tulevaisuusohjauksen käsikirja (Ahvenainen & Korento & Ollila & Jokinen & Lehtinen & Ahtinen 2017, 3,20) esittelee työkaluja, jotka on kehitetty tukemaan alle 30-vuotiaiden koulutusvalintojen tekemistä ja työelämään siirtymistä. Kirjan tekijät pitävät tärkeänä taitona, oman elämän hallinnan kannalta, vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin varautumisen. Heidän kehittämät tulavaisuustyökalut auttavat nuoria tunnistamaan erilaisia mahdollisuuksia ja omia ajatusmalleja.
Lopuksi
Tarkastelemieni nivelvaiheen palveluiden menetelmät ja sisällöt voidaan jäsentää seuraavasti: etsivässä nuorisotyössä keskeisiä ovat dialogisuus, nuoren kuunteleminen sekä hänen ohjaamisensa tarkoituksenmukaisiin jatkopalveluihin; työpajatoiminta perustuu työkokeiluihin ja luovaan ilmaisuun; Nuottavalmennus puolestaan nojaa elämyksellisyyteen ja voidaan nähdä ennen kaikkea identiteetin rakentumista tukevana, ei-kontrolloivana prosessina. Kaikissa nuorisotyön muodoissa painotetaan kauniilla sanoilla nuoren vahvuuksien tukemista ja identiteetin rakentamista. Nähdään tärkeänä, että nuori löytää itselleen kiinnostuksen kohteita ja saa onnistumisia, kiinnittyy yhteiskuntaan. Kuinka paljon yhteiskunnan odotukset kuitenkin kontrolloivat toimintaa? Annammeko oikeasti nuorille mahdollisuuden rauhassa kasvaa ja kokeilla? Kauniiden kannustavien sanojen takaa kuuluu huoli ja kiire. Voisimmeko asettaa nuorisotyön yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista sellaisen identiteetin rakentamisen, jonka nuori itse kokee omakseen. Sellaisen, jolla selviää silloin, kun elämä ei kulje odotusten mukaan. ChatGPT:n antamat identiteettikuvaukset ovat positiivisia ja voivat tukea myös ammatti-identiteetin hahmottamisessa. Joka tapauksessa olemme paljon muutakin kuin työ tai ammatti! Tulevaisuus on monella tapaa epävarma, sen todistavat viimeaikaiset tapahtumat, ja resilienssikyvyn vahvistaminen tulisikin olla keskiössä. Näkisin tärkeänä, että nuorten nivelvaiheessa työskentelevien tahojen työkalupakista löytyisi monimenetelmällistä tulevaisuussuuntautunutta ohjausta.
Essee (2025) kirjoitettu osana Humakin avoimia opintoja: Nuorisotyön kentät ja kohtaamisen tavat
LÄHTEET:
Ahonen-Walker Mari & Kapanen Anna & Pietikäinen Reetta 2017. Johdanto TPY 20 vuotta. Teoksessa Pietikäinen Reetta & Välimaa Anne (toim.) Mahdollisuuksia rakentamassa. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry 20 vuotta työpajakentän vaikuttajana ja kehittäjänä. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Viitattu 31.3.2025. https://www.intory.fi/materiaalipankki/mahdollisuuksia-rakentamassa-valtakunnallinen-tyopajayhdistys-20-vuotta-tyopajakentan-vaikuttajana-ja-kehittajana/
Ahvenainen Marko & Korento Kati & Ollila Johanna & Jokinen Leena & Lehtinen Nina & Ahtinen Janne 2017. Tulevaisuusohjauksen ajatuksia ja tekoja. https://getalife.fi/tulevaisuus-paljon_mahdollista.pdf
Into ry 2025. Työpajatoiminta 2024 –infograafi. Viitattu 7.4.2025 https://www.intory.fi/materiaalipankki/tyopajatoiminta-2023-infograafi-fi-sv-en/
Into ry 2025a. Mitä on työpajatoiminta. Viitattu 7.5.2025 https://www.intory.fi/tyopajatoiminta/mita-on-tyopajatoiminta/
Into ry 2025b. Mitä on etsivä nuorisotyö. https://www.intory.fi/etsiva-nuorisotyo/mita-on-etsiva-nuorisotyo/
Into ry 2025c. Miksi opinnollistaminen ei ole vakiintunut osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää? https://www.intory.fi/ajankohtaista/uutiset/miksi-opinnollistaminen-ei-ole-vakiintunut-osaksi-suomalaista-koulutusjarjestelmaa/
Komonen Katja 2008. Ammatillisen kohtaamisen rakentuminen nuorten työpajatoiminnassa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 10(3), 26–37. Viitattu 31.3.2025 https://journal.fi/akakk/article/view/114805
Kuure Tapio 2015. Sosiaalisen vahvistamisen määrittely ja asema nuorten hyvinvoinnin palvelujärjestelmässä. Teoksessa Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä ja palveluina. Sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoiminnan tuloksia. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Viitattu 31.3.2025 https://www.intory.fi/app/uploads/2021/09/sosiaalinen-vahvistaminen-k_sitteen_-ja-palveluina.pdf
Määttä Mirja & Kiilakoski Tomi 2023. Nuorisotyöllinen ote työpajoilla. Nuorisotutkimus 2. Vol 41. Nro 2. Viitattu 31.3.2025. https://journal.fi/nuorisotutkimus/article/view/131293
Nuorisolaki 2016. 1285/2016, 13 §.
Nuorisolaki 2016. 1285/2016, 9 §
Raatikainen Eija 2022. Tulevaisuussuuntautunutta ohjausta jäsentämässä. Teoksessa Nuorten tulevaisuussuuntautunut ohjaus. Ihanus, Anu & Lassila, Jasmi (toim.) Viitattu 5.4.2025. https://www.theseus.fi/handle/10024/780152
Työpajat Jyväskylä 2025. Viitattu 7.4.2025 https://www.jyvaskyla.fi/nuoriso/nuorten-tyopajatoiminta/tyopajat
Kuva. Unplash: Hannah Busing
Moniammatillinen ja –alainen nuorisotyö hyvinvointia tukemassa
Mielenterveys ja osallisuus
Saamme jatkuvasti informaatiota eri tiedotusvälineistä, miten mielenterveyden haasteet vaikeuttavat nuorten kiinnittymistä ja osallisuutta yhteiskuntaan. Huoli nuorista onkin aiheellinen, jo Suomen ikärakenne tuo haasteita, koska nuorten ikäryhmät pienenevät koko ajan. Tarvitsemme kaikkien panosta ja toisaalta kaikilla on oikeus kuulua yhteiskuntaan omalla tavallaan. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta.
Osallisuudesta on tullut yksi yhteiskunnallisen keskustelun ydinaiheita. Osallisuus sanana esiintyy monissa yhteyksissä kuten koulun opintosuunnitelmissa, koulutuspoliittisissa dokumenteissa, mielenterveystyössä ja kansainvälisissä sopimuksissa. (Heinonen 2024, 12.)
Mielenterveyden ongelmista puhutaan monin eri termein, kuten mielenterveyden häiriö, ongelma, -oireilu. Mielenterveyden ongelma voi saada diagnoosin tai toisilla mielenterveyden haasteet esiintyvät lievempinä. Toisinaan puhutaan myös psyykkisistä ongelmista tai psyykkisistä häiriöistä. (Heinonen 2024, 17.) Kaiken kaikkiaan osa nuoristamme voi huonosti, ja he tarvitsevat tukea, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan. Varhainen moniammatillinen kohtaaminen nuorisotyön keinoin on mielestäni tehokas tapa varmistaa, ettei yksikään nuori jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Mielenterveysongelmat ovatkin yksi merkittävimmistä opintojen keskeyttämisen syistä (mt., 56). Heinonen (2024, 60, 61) toteaa, että nuorten mielenterveyttä tukemalla on mahdollista edistää osallisuutta ja päinvastoin. Osallisuus ja hyvä mielenterveys vahvistavat opiskelukykyä. Tutkimuksessaan Heinonen painottaa ennaltaehkäisevien sekä matalan kynnyksen palveluiden kehittämistä.
Heinosen (2024) tutkimuksen lähteen, Maailman mielenterveysjärjestö WHO:n, raportin mukaan erityisesti masennus ja ahdistuneisuus vaikuttavat oleellisesti nuorten psykososiaaliseen kehitykseen sekä oppimiskykyyn. Masennuksen oireita ovat esimerkiksi keskittymisvaikeudet, itsetunnon ja itseluottamuksen heikkeneminen, syyllisyyden ja arvottomuuden kokemukset, synkät ja pessimistiset ajatukset tulevaisuuden suhteen, kiinnostuksen puute, sosiaalinen vetäytyminen, vapaa-ajanharrastuksista luopuminen, ruokahalun muutokset ja unihäiriöt. Ahdistus puolestaan voi aiheuttaa jännittyneisyyttä, pelokkuutta, sydämentykytyksiä sekä muita fyysisiä ja psyykkisiä oireita. WHO määrittelee mielenterveyden sellaiseksi hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. (Heinonen 2024, 18, 20.)
Nuorisobarometrin (2022) mukaan suurin osa nuoristamme voi hyvin. Kuitenkin 35 % vastanneista on kertonut hakeneensa apua mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Myös tyytyväisyys elämään on kääntynyt lievään nousuun korona-ajan jälkeen. Vahvin kuulumisen kokemus oli 15–19 –vuotiailla, jotka eivät kuuluneet mihinkään vähemmistöryhmään. Heikoin kuulumisen kokemus oli 25–29-vuotiailla NEET –nuorilla, joilla oli useita vähemmistökokemuksia. Tästä päätellen meidän tulisi kiinnittää erityistä huomiota niihin nuoriin, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön sekä varmistaa, että jokainen nuori löytäisi oman paikkansa yhteiskunnassa ja voisi toimia omilla vahvuuksillaan. Nuori vailla koulutus- tai työ- / harjoittelupaikkaa voi johtaa osattomuuden kokemukseen, jonka ei toivoisi jatkuvan pitkään. Kaikilla nuorilla on oikeus kuulua ja olla rakentamassa sekä omaa, että yhteistä tulevaisuutta.
Heinosen (2024, 19) esiin nostamassa Kelan (2023) selvityksessä ilmenee, että nuorten mielenterveyshäiriöt ovat vakava kansanterveyden haaste. Mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on 16–34 –vuotiaiden keskuudessa noussut yli 80 % viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Mielestäni tämä on todella huolestuttavaa. Ensinnäkin yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta suunta on kestämätön ja toiseksi liian monelle yksilöllinen tragedia. Edes hyvä koulumenestys ei ole tae vahvasta mielenterveydestä, osa opiskelijoista päätyy jo opintojensa aikana tai heti niiden jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle (Heinonen 2024, 60). Heinonen (2024, 52,53) korostaa sosiaalisten suhteiden merkitystä lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksissa. Lapsuuden vaikeat kotiolosuhteet ja kiusaamiskokemukset ovat esimerkkejä niistä haasteista, joita nuoret kantavat mukanaan ja jotka vaikeuttavat opintoihin integroitumista. Monet kokevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Uskon vahvasti, että missä tahansa vaiheessa nuoren elämää on mahdollista ottaa hänestä koppia. Tietysti mitä varhemmin sitä parempi.
Monialainen ja –ammatillinen nuorisotyö
Monialainen yhteistyö -termi voidaan ymmärtää eri hallinnonalojen ammattilaisten keskinäistä sekä yritysten ja järjestöjen kanssa tehtävää ammatillista yhteistyötä. Monialaisessa yhteistyössä on erilaisia tavoitteita, kuten tiedon tuottaminen päätöksenteon tarpeisiin, palvelujen kartoittamiseen ja kehittämiseen sekä nuorten tukemiseen eri ammattilaisten yhteistyönä. Nuorten kohtaamisessa monialaista yhteistyötä toteutetaan syvyydeltään eri tavoin, kuten esimerkiksi konsultoimalla toisen alan ammattilaista nuoren ongelmassa, ohjaamalla nuori toisen ammattilaisen asiakkaaksi tai yhdessä oppimista ryhmässä. (Määttä & Piiroinen 2022, 5.) Päivi Pukkila (2023, 49) määrittelee monialaiseksi yhteistyöksi sellaisen, jossa useamman eri tieteen tai hallinnon alaan kuuluvaa tahoa tekee yhteistyötä, moniammatillisuuteen viitataan, kun saman hallinnon- tai tieteenalan kuuluvat eri ammattien edustajat tekevät yhteistyötä.
Nuorten tuen tarve on moninaista. Siinä missä yksi tarvitsee vain hetken opinto-ohjaajan tukea, joku toinen voi tarvita laajasti eri tahoja kannattelemaan elämässä eteenpäin. Henkilökohtaista ja moniammatillista tukea matalalla kynnyksellä tarjoava Ohjaamoverkosto onkin saanut nuorilta hyvää palautetta. Ohjaamoista nuoret voivat saada apua esimerkiksi urasuunnitteluun, työllistymiseen, elämänhallintaan ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Nuoriso- ja työllisyystoimi, sosiaali- ja terveystoimi, Kela, TE-palvelut sekä oppilaitokset ovat Ohjaamoiden keskeiset toimijat. Ohjaamojen toiminta on koettu asiakaslähtöiseksi, jossa nuoria on kuunneltu ja he ovat pystyneet vaikuttamaan itseään koskevien päätösten tekemiseen. Valtaosa ohjaamon asiakkaista hakee apua työhön, yrittäjyyteen ja opiskeluun liittyvissä asioissa, mutta myös hyvinvointiin liittyvät syyt näkyvät ohjaamon asiakkaissa. (Valtakari, Arnkil, Eskelinen, Mayer, Nyman, Sillanpää, Spangar, Ålander, & Yli-Koski 2020, 8, 74–80.) Ohjaamon palveluiden haasteisiin kuuluu muun muassa Suomen pitkät välimatkat, jotka vaikeuttavat palveluiden saavutettavuutta. Lisäksi eri toimijat eivät aina tunne toisiaan, mikä hankaloittaa yhteistyötä. Ennaltaehkäisevän toiminnan kehittäminen edellyttäisi tiiviimpää yhteistyötä ja palveluiden yhdenmukaistamista. (mt., 85.)
Mielestäni on tärkeää, että nuorten hyvinvointia tuetaan sekä monialaisesti, että moniammatillisesti. Nuorten mielenterveyden haasteisiin tulee tarttua monin eri keinoin. Silloin, kun haasteet eivät vielä ole niin suuria, että tarvittaisiin terveydenhuollon palveluja, näkisin, että nuorisotyöllä on valtava ennaltaehkäisevä merkitys. Sujuva yhteistyö terveydenhuollon ja nuorisotyön välillä on kuitenkin tarpeen, jotta nuori saa juuri tarvitsemansa avun mielenterveyden haasteisiin. Nuorisotyötä tuleekin tehdä avarakatseisesti yhteistyössä eri ammattikuntien sekä eri tieteen- ja hallinnon alojen välillä. Myös nuorisolaki (2016) on kirjannut yhdeksi sen tavoitteista monialaisen yhteistyön.
Monialainen yhteistyö vaatii tekijöiltään sitoutumista, halua ja joustavuutta tehdä yhteistyötä eri tavalla ajattelevien kanssa sekä sietää välillä sitä, että oma työpanos ei saa sille kuuluvaa arvostusta. Monialainen yhteistyö kunnissa on aivan välttämätöntä, jotta saadaan paremmin saavutettavia ja osuvia palveluja tukemaan nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ongelmiin puuttumisen lisäksi etenkin nuorten hyvinvointia edistävään ja voimavaroja vahvistavaan monialaiseen yhteistyöhön kannattaa panostaa. (Määttä & Piiroinen 2022, 17.)
Työpajamallin mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistäjänä
Haluan nostaa työpajatoiminnan esimerkkinä monialaisesta ja –ammatillisesta yhteistyöstä, jossa nuorten hyvinvointia ja osallisuutta on mahdollista edistää. Työpajatoimintaa tarjoavia tahoja ovat kuntien lisäksi säätiöt ja yhdistykset. Työpajat toimivat monella politiikkalohkolla, kuten nuoriso-, työllisyys-, koulutus-, sosiaali-, terveys- ja kuntouttavien toimenpiteiden toimeenpanijoina. Tehtäväkuviin kuuluu siten olennaisesti monialainen verkostoyhteistyö. (Määttä & Piiroinen 2022, 12.)
Työpajojen toiminta keskittyy nuorten omiin vahvuuksiin, voimavaroihin sekä kiinnostuksen kohteisiin. Monien nuorten piilevät toimintakyvyn haasteet tulevat työpajatoiminnan arjessa esille, kun nuoret vahvistuessaan uskaltavat paremmin avata tilannettaan työntekijöille. Näitä nuorten asioita on siten mahdollista käsitellä myös monialaisesti, kuten yhdessä terveydenhuollon kanssa. (Määttä & Piiroinen 2022, 8, 33.) Työpajatoimintaa järjestetään noin 90 prosentissa Suomen kunnista ja pajoja on yhteensä noin 270. Pääasiassa pajoilla toteutetaan kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeilua, ja sosiaalista kuntoutusta. (Into ry 2025.) Näen työpajatoiminnan monialaisena ja ammattilaisten mahdollistamana alustana, jonka avulla voidaan tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja näin merkittävästi lisätä nuorten hyvinvointia sekä tulevaisuuden uskoa.
Kulttuurinen lähestymistapa on itselleni erityisen läheinen näkökulma hyvinvoinnin tukemiseen nuorisotyössä. ArtsEqual hankkeen tutkijoiden, Juntusen, Kamenskyn ja Turpeisen (2019), kirjoittamassa toimenpidesuosituksessa kunnille sekä kunnassa toimiville palveluntuottajille kerrotaan, että etsivä kulttuurityö edistää lasten ja nuorten osallisuutta sekä tukee siten heidän hyvinvointiaan ja ehkäisee syrjäytymistä ollen näin investointi tulevaisuuteen. Etsivä kulttuurityö nojaa olemassa oleviin kulttuurisen ja etsivän nuorisotyön periaatteisiin, kokeiluihin ja hankkeisiin. Sektorirajat (esim. Kulttuuri, liikunta, sosiaalihuolto, opetus, kasvatus) ylittävä yhteistyö kuuluu etsivän kulttuurityön toimenpiteisiin. Näenkin, että jos haluamme puuttua nuorten kokemaan pahoinvointiin sekä tukea heidän osallisuuttaan yhteiskuntaan, on meidän toimittava mahdollisimman laaja-alaisesti ja tähän yhteistyöverkostoon kuuluu olennaisesti myös kulttuurityö. Ajattelen, että kulttuurityön monet mahdollisuudet ovat toteutettavissa työpajatoiminnan kaltaisissa malleissa. Lasten ja nuorten säätiön (2025) Glow –toiminta on hyvä esimerkki taiteen avulla tehtävästä nuorisotyöstä.
Oppivelvollisuusiän nousu 18 vuoteen (Oppivelvollisuuslaki 2020) tarkoittaa, että toisen asteen koulutus koskee koko ikäluokkaa. Ajattelen, että nuorisotyötä voitaisiin hyödyntää toisella asteella entistä tehokkaammin nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyssä. Myös Heinonen (2024, 31) toteaa, että koulu on nuorten elämän keskeinen ympäristö, jossa myös heidän osallisuutensa pitkälti rakentuu. Hän nostaa tutkimuksessaan esiin koulutukseen sitoutumisen haasteen keskeisiksi tekijöiksi yksilön vähäiset voimavarat, sosiaalisen tuen puutteet sekä rajoittuneen toimijuuden. Mielenterveysongelmat ovat yksi merkittävimpiä syitä opintojen keskeyttämiseen. (mt., 55.) Olisi syytä pohtia miten voisimme ottaa koppia nuoristamme, kun he ovat vielä urapolkunsa alkumetreillä. Liian moni opintonsa keskeyttäneistä nuorista on kokenut jääneensä oman onnensa nojaan (Heinonen 2024, 56).
Haluaisin nähdä sellaisen tulevaisuuden, jossa toisen asteen oppilaitoksissa olisi laaja alaisesti käytössä hyvinvointia tukevia toimia. Näissä toimissa olisi tärkeää huomioida ennaltaehkäisevä vaikutus sekä saavutettavuus. Saavutettavuudella tarkoitan sitä, että jokaisella opiskelijalla kotikunnasta ja koulusta riippumatta on mahdollista osallistua toimintaan. Visiossani hyödynnetään kuntien monialaista verkostoa ja noudatetaan Suomen harrastamisen mallin (harrastamisensuomenmalli.fi) kaltaista, kaikille mahdollista, toimintatapaa. Oppilaitoksiin, nuorten luokse, tulisi viedä hyväksi koettuja malleja, kuten ohjaamo-, ja työpajatoimintaa.
Toivoisin nuorten työpajojen kaltaista toimintaa kehitettävän toisen asteen kouluissa. Kutsun näitä työpajoja Tulevaisuuspajoiksi, koska ajattelen, että ne tähtäävät nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Tulevaisuuden pajoissa nuoren olisi mahdollista rakentaa omaa identiteettiä sekä löytää itselleen sopivia hyvinvointia ylläpitäviä harrastuksia ja menetelmiä tai saada tarvittaessa ja ajoissa ohjausta terveydenhuollon piiriin. Laaja yhteistyöverkosto eri alojen ammattilaisista takaisivat laadukkaan ja tarpeenmukaisen ohjauksen. Laaja-alaisuus näkyisi siten myös pajojen sisällössä. Nuorisotyön lisäksi sisältöä voisivat tarjota esimerkiksi terveystoimi ja kulttuurin tuottajat. Aikaisemmin mainitsemani Glow-toiminta (Lasten ja nuorten säätiö 2025) tekee jo hyvää työtä taiteen menetelmillä, mutta ei saavuta vielä kaikkia. Toisen asteen oppilaitokset tekevät jo yhteistyötä työpajojen kanssa, mutta toiveissa olisi madaltaa kynnystä yhteistyöhön vieläkin enemmän (Määttä & Piiroinen 2022, 34).
Monialaisen yhteistyöverkoston koordinoinnin haasteena on usein ns. case managerin puute. Usein nuorisotoimi pienenä ja joustavana toimialana onkin tällaisessa ympäristössä luonteva taho toiminnan virittäjänä. (Määttä & Piiroinen 2022, 12,13.) Ymmärrän, että Tulevaisuuspajamallin tuominen toiselle asteelle on haastavaa monella tavalla. Ratkaisua vaatisi koordinoinnin lisäksi käytännön toteuttaminen erilaisissa toisen asteen ympäristöissä, puhumattakaan taloudellisista resursseista. Mutta toisaalta, viimeisten muutamien vuosien aikana, Suomessa on toteutettu Suomen harrastamisen mallin kaltainen kokonaisuus sekä nostettu oppivelvollisuusikää. Olisiko nyt aika panostaa lisää resursseja myös toiselle asteelle, jotta nuoremme jaksaisivat rakentaa omaa tulevaisuuttaan, eivätkä uupuisi liian varhain, ja jotta terveydenhuollon apua kaipaavat nuoret tulisivat huomatuksi ajoissa. Meillä on paljon hyviä konsepteja ja toimintatapoja jo olemassa. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudestaan, mutta jonkinlainen edellä mainittu case manageri –, koordinoijan toimi olisi hyvä saada kentälle, joka osaisi saattaa eri alojen ja ammattien edustajat sekä valmiit konseptit lähelle nuoria. Näen valtavasti potentiaalia toisen asteen oppilaitosten ja muiden palvelujen yhteistyön kehittämisessä. Yhteistyötä voisi olla edesauttamassa nuorisotoimi, jolla uskoisin olevan läheisin tuntuma nuoriin sekä ymmärrys siitä, mitä nämä tarvitsevat omaan jaksamiseensa.
Essee (2025) kirjoitettu osana Humakin avoimia opintoja: Nuorisotyön arki muutoksessa
LÄHTEET:
Harrastamisen Suomen malli 2025. Viiattu 17.2.2025. https://harrastamisensuomenmalli.fi/
Heinonen, Taina. 2024. Mielenterveysongelmien kehystämä osallisuus: Tutkimus nuorten mielenterveyskuntoutujien koulutuspoluista ja koulukokemuksista. Turun yliopisto. Kasvatustiede. Väitöskirja. Viitattu 10.2.2025. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/176696/Annales%20B%20662%20Heinonen %20VK.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Into - etsivä nuorisotyö työpajatoiminta ry 2025. Viitattu 202.2.2025. https://www.intory.fi/tyopajatoiminta/
Juntunen, Marja-Leena & Kamensky, Hanna, Turpeinen, Isto 2019. Toimenpidesuositus: Etsivä kulttuurityö lisää lasten ja nuorten kulttuurista osallisuutta. ArtsEqual –hanke. Viitattu 20.2.2025 https://www.artsequal.fi/fi/-/toimenpidesuositus-etsiva%CC%88-kulttuurityo%CC%88 lisa%CC%88a%CC%88-lasten-ja-nuorten-kulttuurista-osallisuutta/2.0 Lasten ja nuorten säätiö 2025. Glow. Viitattu 20.2.2025. https://nuori.fi/toiminta/glow/
Määttä, Mirja & Piiroinen, Miikka 2022. Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan anti ja näkymät kunnan monialaisessa yhteistyössä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Mikkeli.
Nuorisobarometri 2022. Viitattu 10.2.2025. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2023/03/nuorisobarometri-2022-FI.pdf
Nuorisolaki 2 § 2016. Viitattu 20.2.2025. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285
Oppivelvollisuuslaki 2020. 2 §. Oppivelvollisuuden alkaminen ja päättyminen. Viitattu 20.2.2025. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2020/20201214#a1214-2020
Valtakari, Mikko & Arnkil, Robert & Eskelinen, Juha & Mayer, Minna & Nyman, Juho & Sillanpää, Keimo & Spangar, Timo & Ålander, Tommi & Yli-Koski, Maria 2020. Ohjaamot - monialaista yhteistyötä, vaikuttavuutta ja uutta toimintakulttuuria. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisuja 2020:13. Viitattu 20.2.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162134
Kuva. Nina Soini
Tietoisuustaitoja voi harjoitella luovasti valokuvaamisen ja sanataiteen avulla
Tietoisuustaitojen harjoittamista (mindfulness) on käytetty jo vuosia stressin hallinnassa, ja tulokset ovat olleet hyviä. Yhdysvaltalaisen lääketieteen professorin Jon Kabat-Zinnin kehittämän Mindfulness-Based Stress Reduction -menetelmän (MBSR) toi Suomeen Leena Pennanen yli 20 vuotta sitten. Hän myös suomensi sanan mindfulness sanoilla hyväksyvä, tietoinen läsnäolo. Hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon kuuluu muun muassa arvostelemattomuus, hyväksyminen ja aloittelijan mielentila. Tietoisuustaitojen harjoittamisen menetelmiin kuuluu useita kehollisia harjoituksia, kuten kävely- tai istumameditaatiot sekä hengitysharjoitukset.
Tietoisuustaitoja on mahdollista harjoitella myös taiteen avulla. Kanadalainen sosiaalitieteen tutkija Diana Coholic on toteuttanut työpajoja lapsille ja nuorille, joissa on hyödynnetty taidelähtöisiä menetelmiä tietoisuustaitojen harjoittelemiseen. Coholic havaitsi tämän olevan helpompi lähestymistapa kuin perinteisiksi luokitellut meditaatioharjoitukset.
Buddhalainen meditaatio yhdistettynä valokuvaamiseen
Valokuvaus tarjoaa turvallisen väylän tarkkailla ympäristöä linssin läpi, mikä on yksi tapa olla tietoisesti läsnä hetkessä. Valokuvaajat Andy Karr ja Michael Wood ovat yhdistäneet buddhalaisen meditaation valokuvaamiseen luoden meditatiivisen valokuvauksen, eli contemplative photography -menetelmän. He kuvailevat tätä metodia visuaaliseksi tarkkanäköisyydeksi, jossa tarkastelemme ympäröivää maailmaa ilman analysointia, luokittelua tai tulkintaa. Heidän mukaansa tarkkanäköisyyttä estävät usein liiallinen innostus hyvän “kuvasaaliin” bongailuun tai valokuvatekniseen kikkailuun.
Havahtuminen niin sanotusta automaatiotilasta läsnäolon tilaan on tarpeellista, jotta visuaalinen tarkkanäköisyys onnistuu. Karr ja Wood esittävät esimerkin, jossa näemme punaisen liikennevalon ja ymmärrämme pysähtyä, mutta samalla jatkamme ystävän kanssa juttelua. Sen sijaan havahtumalla tietoiseksi samassa tilanteessa, näemme tarkasti, miten valo heijastuu ja kuinka sininen taivas ympäröi liikennevalon. Tällainen aito havainnoiminen johtaa läsnäolon tilaan ja mahdollistaa meditatiivisen kuvaamisen, jossa tarkoituksena on kuvata kohde juuri sellaisena kuin se on.
Filosofian tohtori ja taiteen maisteri Howard Zehr kirjoittaa kirjassaan The Little Book of Contemplative Photography, että todennäköisesti meditatiivisen valokuvauksen vaikutus lisääntyy, jos kirjoittaa kokemuksistaan. Hän suositteleekin, että meditatiivisen kuvaamisen aikana tai heti sen jälkeen olisi hyödyllistä kirjata ylös omia kokemuksia. Valokuvapäiväkirja voi toimia hyvänä itsereflektion välineenä. Johanna ja Juha Tanskan kirja Lempeä linssi –Valokuvaus tienä läsnäoloon johdattaa helpoilla harjoituksilla meditatiivisen valokuvauksen äärelle.
Haahuillen havainnointia ja sisäisen maailman sanoittamista
Kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opinnäytetyössäni halusin kehittää toimintaa, jolla voisi tukea nuorten jaksamista. Moni urapolun alussa oleva nuori kokee stressiä tulevaisuudesta ja uupuu. Varhain tehtävät valinnat ja yhteiskunnan odotukset voivat johtaa suorituspaineisiin sekä mielenterveyden haasteisiin. Esimerkiksi SuomiAreenan paneelikeskustelussa kesäkuussa 2023 nuoret kertoivat kaipaavansa kasvurauhaa ja suoritusvapaata nuoruutta, jossa kokeileminen olisi sallittua.
Haahuilu kameran kanssa havainnoiden rauhassa ympäröivää maailmaa on kehittämäni Kuvatarinapaja-toiminnan ytimessä. Kuvatarinapajassa tehdään kuvausretkiä erilaisissa ympäristöissä ja tarkkaillaan yksityiskohtia linssin läpi. Tärkeintä on jättää suorittaminen ja antautua tarkkailijaksi ilman turhaa analysointia näkemästämme. Retkillä otettuja kuvia käytetään inspiraationa ja sykäyksinä tulevalle sanataiteelle.
Sanataiteen tarkoituksena on mahdollistaa oman sisäisen maailman sanoittaminen, ne ajatukset ja tunteet, jotka kuvat mahdollisesti tuovat esille. Tunteet ja ajatukset eivät ole menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaan läsnäolevassa hetkessä. Sanataiteen avulla kyetään jatkamaan läsnäolon tilaa ja sanoittamaan omaa sisäistä tunnemaisemaa, johon ympäristön tarkkaileminen linssin läpi on meitä ensin johdattanut.
Puutarha- ja kaupunkimiljöössä kuvailu inspiroi sanataidetta
Kuvatarinapajan toimivuutta kokeiltiin käytännössä syksyllä 2023 muutaman kohderyhmään sopivan nuoren aikuisen kanssa. Kuvausretket toteutettiin Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan miljöössä sekä Turun tuomiokirkon ympäristössä. Kaikenlaiset ympäristöt tarjoavat kiinnostavia yksityiskohtia, joissa voi opetella tietoista havainnointia ja visuaalista tarkkanäköisyyttä.
Huomasimme, että tutussa ympäristössä olemme helposti edellä kuvatun liikennevaloesimerkin mukaisessa automaatiotilassa ja kadotamme tarkkaavaisuuden. Puutarhassa oli helpompaa rauhoittua ja keskittyä huomaamaan miljöön yksityiskohtia. Kuvat toimivat hyvin sykäyksenä sanataiteelle ja lopputuotoksina syntyi ajatuslauseita, haikuja sekä runoja, joissa oli kuultavissa kirjoittajan sisäinen maailma.
Blogiteksti (2024) esittelee Kulttuurihyvinvoinnin opinnäytetyöni. Luettavissa myös Taikusydän blogissa:
LÄHTEET:
Coholic, D. 2010. Arts Activities for Children and Young People in Need. Helping Children to Develop Mindfulness, Spiritual Awareness and Self-Esteem. UK. Jessica Kingsley Publishers. E-kirja.
Hurmerinta, J. 2021. Sanojen voimauttava valta. Teoksessa Ekström, N.; Puikkonen, E. & Suoniemi, K. (toim.) Sanataidetta on! Työtavat, tekijät ja teoria. Kirjantalo – Bokens hus ry, 55–69.
Karr, A.; & Wood, M. 2011. The Practice of Contemplative Photography. Seeing the World with Fresh Eyes. Colorado: Shambhala Publications, Inc. Pennanen, P. 2024. Mitä on mindfulness. Center for Mindfulness. Viitattu 1.3.2024. https://mindfulness.fi/mindfulness SuomiAreena. 2023.
Järkihän tässä suorittamisessa menee! https://www.kulttuurihyvinvointipooli.fi/suomiareena-jarkihan-tassa-suorittamisessa menee-livena-porissa-ja-mtv-katsomossa-28-6/
Tanska, J & Tanska, J. 2020. . Lempeä linssi. Valokuvaus tienä läsnäoloon. Helsinki: Kirjapaja Zehr, H. 2005. The Little Book of Contemplative Photography. Delaware: Skyhorse Publishing, Inc.
Kuva. Unplash: Michael Scaffler
Repullinen osaamista kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen
Kulttuurihyvinvointia toteutetaan monissa hyvin erilaisissa ympäristöissä ja organisaatioissa. Tarkastelin kirjoituksessani Helsingin Annantalolla tehtyä kehityshanketta, jossa osallistujina olivat erityisen tuen lapsia. Luin myös Lempäälässä sijaitsevasta vanhusten palveluyksikön toiminnasta toteuttaa kulttuuri hyvinvointia, lisäksi tutustuin vielä Vamoksen hankkeeseen, jonka kohderyhmää olivat nuoret ja nuo ret aikuiset. Tässäkin otannassa huomaa, että kulttuurihyvinvointia toteuttavat monet ammattiryhmät erilaisissa konteksteissa ja osallistujat ovat kaikenikäisiä. Teksteissä tuotiin esille osallisuuden merkitys ja ohjaajan ammattitaito intervention onnistumiselle. Toisaalta terveydenalan ammattilaisella on näkemys osallistujien mahdollisista rajoitteista.
Ohjaajan ammattitaito
Ammattilaisen ohjaamassa luovassa ryhmätoiminnassa voidaan käyttää laajasti eri metodeja, kuten musiikkia, kuvataiteita, sanataidetta, kehollista ilmaisua, draamaa, luonto- ympäristöjä. Ryhmänohjaa jalla on suuri merkitys siinä, miten taidelähtöiset interventiot onnistuvat tuottamaan hyvinvointia osal listujille. Tärkeimpiä taitoja ovat kuuntelun ja läsnäolon taidot ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan sekä hyväksyä erilaisia osallistumisen tapoja. Toiminnan alkaessa on tärkeää, että onnistutaan luomaan turvallinen tila, jossa jokaisella osallistujalla on tunne hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään. Ohjaajan taidot näkyvät siinä, miten hän on tilanteessa läsnä, kuinka hän puhuu tai ilmehtii osallistujille ja miten hän pystyy huomioimaan erilaiset persoonat ryhmässä.
Jokaisella ohjaajalla on “repussaan” oma elämänkokemus, persoonallisuus ja ydinosaaminen sekä kou lutustaustat. Ajattelen, että ryhmän ohjaajan on osattava tehdä toimiva paketti niistä aineksista, joita hänen repustaan löytyy ja käyttää niitä luovasti. Mikäli moniammatilliseen yhteistyöhön on mahdolli suus, on ohjaajien ammattitaitoa antaa tilaa toisen työlle ja kunnioittaa itselleen toisenlaista työsken- telytapaa. Avoin mieli oppii myös uutta ja oman boxin ulkopuolelta on mahdollista ammentaa taitoja, toimintatapoja ja ideoita omaan reppuun talteen tulevaisuuden projekteihin.
Olen itse havainnut, että suunnittelun ja ennakoimisen taidot auttavat ohjaustyön onnistumisessa, samoin myös joustavuus sekä kyky muuttaa lennosta suunnitelmaa, jos näyttää siltä, että ennakkoon suunniteltu ei näytä toimivan. Tämä vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntemusta sekä usein pitkää kokemus ta ohjaamisesta.
Moniammatillinen yhteistyö lisää repun sisältöä
Kulttuurihyvinvoinnin saavutettavuus kaikille iästä ja taustoista riippumatta mahdollistuu moniamma t illista yhteistyötä hyödyntämällä. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- / terveysalan ammattilaisen ja kulttuuri- / taiteen ammattilaisen välillä lisää erilaisten näkökulmien huomioonottamista. Terveydena lan ammattilaisella on tieto esimerkiksi toimintakyvyn rajoitteiden huomioon ottamisesta jo toimintaa suunniteltaessa. Tällainen asiantuntemus on hyödyksi varsinkin erityisryhmien toiminnan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Anantalolla oli käytössä sosiaaliset kuvatarinat ja aistiherkkyyksiin oli löydetty hyviä ratkaisuja. Taidekasvattajan työparina oli neuropsykiatrisiin häiriöihin erikoistunut toimintaterapeutti.
Haastavissa elämäntilanteissa olevien nuorten osallistamisessa ja kuntouttamisessa on käytetty luo via menetelmiä. Esimerkiksi Vamoksen hankkeessa käytettiin teatteriyhteistyötä nuorten tukemiseen. Näyttelijä - nuori -työpari tekivät erilaisia draamaharjoituksia selvittämään tunteita ja kehon tuntemuk sia. Näyttelijä oli nuoren rinnalla kulkija ja tunteiden tulkitsija. Mielestäni tämänkaltaiset yhteistyöme netelmät ovat valtava rikkaus. Taiteilijalta se vaatii sitoutumista ja herkkää kuuntelutaitoa myös sanat tomiin viesteihin.
Kulttuurin ja taiteen ottaminen osaksi toimintaa esimerkiksi palveluasumisyksiköissä luo positiivisuutta ja virkistää myös henkilökuntaa. Sosiaalialan henkilöstöltä se vaatii ennen kaikkea avointa mieltä oppia uutta. Organisaation johdossa olevilta toivotaan positiivista asennetta ja ymmärrystä kulttuurihyvinvoin nin merkityksestä ihmisille. Kun johtoasemassa olevat ottavat kulttuurin hyvinvointivaikutukset tosissaan ja mahdollistavat siihen liittyvät interventiot organisaatiossa on henkilökunnalla mahdollista toteuttaa kulttuuri- ja taidetoimintaa asiakkailleen.
Ikäihmisten ja vammaisten palveluyksiköiden henkilöstön osaaminen näkyy esimerkiksi siinä, miten he pystyvät kartoittamaan asiakkaiden toiveita. Tämä voi olla vaikeaa, jos asiakas ei puhu tai hänellä on mui ta kognitiivisia haasteita. Koska henkilökunnan yhteistyön merkitys on suuri asiakkaiden toiveiden selvit tämisessä ja toimintaa suunniteltaessa, on selvää, että työtekijöiden yhteistyötaidot ovat keskiössä.
Se millaista osaamista kulttuurihyvinvoinnin kentällä tarvitaan eri tehtävissä, merkittävin mielestäni on yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä. Yhteistyön sujuvuus tuli esille kaikissa aineistoissa useaan kertaan, eikä sitä voi mikään korvata. Luottamus ja erilaisten toimintatapojen hyväksyminen, sekä into oppia muilta, on avain myös kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen. Herkkyys olla läsnä sekä kyky tulkita sanatto miakin viestejä ja tunteita ovat arvokasta osaamista oli kyseessä sitten kulttuurin tai sosiaalialan toimija. Itse haluan täydentää omaa osaamisen reppuani yhteistyötaidoilla, innolla jatkuvaan oppimiseen, luotta muksella ja läsnäolon taidoilla.
Kirjoitus (2023) on osa Kulttuurihyvinvoinnin (YAMK) opintoja
LÄHTEET:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137914/URN_ISBN_978-952-343-329-8.pdf https://taikusydan.turkuamk.fi/blogi/monialaisella-yhteistyolla-saavutettavampaa-taidekasvatusta/ https://taidetutka.fi/2019/vapaus-olla-mina-kotokampuksen-visiot-taiteen-ja-kulttuurin-tayteisesta-tule vaisuudesta/ Ärling, Mertsi; Lamminmäki, Riia (2022) s.60-70